En oikeen tiedä mistä aloittaa. Tiedättekö sen tunteen kun sulla ei oo mitään? Liikaa vapaa-aikaa miettiä koska töitä on rajoitetusti enkä voi vaihtaa työpaikkaa erinäisten syiden vuoksi, ystävät ovat töissä tai muuten vain epäsosiaalisia viikolla, mies on reissutöissä, mulla ei ole ajokorttia eikä autoa että pääsisin mihinkään, asun pienellä paikkakunnalla jossa on pitkät välimatkat eikä paikallisia julkisia kulje, mulla on taloudellisesti TODELLA tiukkaa. Seinät vaan kaatuu päälle. Tiedättekö tunteen kun selaatte netistä kaikkea kerta toisensa jälkeen, niin usein että samat jutut vaan toistuu ja toistuu, Netflix tms. ei enää kiinnosta koska nekin on kaluttu läpi. Oon siivoillut, vaihtanut järjestystä, katsonut telkkaria, kokkaillut ym. mutta kaikki alkaa tuntuun turralta. Oon yrittänyt saada kavereita mun kanssa tekemään jotain mutta kaikilla on aina jotain tai ne ei jaksa. En oo kehdannut vaivata näillä ajatuksilla läheisiä, muita kun miestä, koska en halua kuormittaa mun ystäviä. Ajatuskin hävettää ja mua pelottaa että jään yksin koska oon niin negatiivinen (tosin kun näen kavereita, en näytä ulospäin että on paha olla vaan oon iloinen vanha oma itseni). Viikonloppuna ei oo muuta tekemistä kun juoda koska kaveritkin tekee niin ja täällä päin viikonloppuna tavallaan niinku kaveripiirit kokoontuu alkoholin merkeissä, eli jos en halua olla yksin, on pakko ottaa. On puhuttu monesti että lähdettäis mökkeilemään tai jotain irtiottoa pitäis kehitellä mutta aina ne jää suunnitteluasteelle. Toisaalta kun ajattelee niin ei mulla olis varaakaan lähteä mihinkään vaikka kuinka haluaisin. Mulla on odotettavaa tulevaisuudessa, mm. raha – ja työtilanne luultavasti paranee oleellisesti mutta tää tilanne tuntuu vaan niin paskalta. Mun elämä on jo pitkään junnannut vaan paikallaan. Olin ennen positiivinen ihminen, musta on tullut todella pessimistinen, kiukkuinen ja masentunut.