Elämään kyllästynyt
Mulle tuli pakottava tarve päästä avautumaan jonnekin. Päädyin tänne. Nyt kun olen täällä, en osaa pukea ajatuksiani ymmärrettäviksi sanoiksi. Mutta yritän nyt jotain tähän saada.
Musta vain tuntuu, ettei elämässä ole mitään virkaa. Olen aina ollut luonteeltani ujo ja hiljainen. Olen aina jännittänyt sosiaalisia tilanteita. Tuntuu, että se on pahentunut iän myötä. Eikä ihme. Olenhan saanut jo niin mahdottomasti ikäviä kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Muistan jo tarhaikäisenä, kun jäin usein ulkopuolelle. Leikin usein vain yksin, koska en uskaltanut puhua muille. Kukaan ei huomannut mua. Sama jatkui ala-asteella. Ylä-astelle mentäessä mulla ei ollut enää yhtään ainutta ystävää. Olin koulussa yksin, vapaalla yksin. Aina yksin. Nyt 23 vuotiaana mulla on yksi ystävä. Mutta tuntuu, etten voi oikein puhua hänelle, koska ei hän kunnolla voi ymmärtää miltä henkinen sairastuminen tuntuu. Ei hän ole sairastunut henkisesti. Itse olen aina ollut helposti alakuloisuuteen, ahdistukseen ym taipuvainen.. Tällä hetkellä ahdistaa aivan mahdottomasti..
Olen myös erityisherkkä. Oireena tästä mm. se, että ylistressaanun aivan liian helposti, jos elämässäni tapahtuu vähänkin liikaa asioita. Viime viikkoina on ollut aivan mahdottomasti hoidettavaa. Olen juossut virastoissa, stressanut rahattomuuttani, etsinyt asuntoa, tuloksetta ( tällä hetkellä olen äidin luona. Olin au pairina Englannissa, nyt taas suomessa ilman rahaa ja asuntoa). Ihmissuhdeongelmia, ja ties vaikka mitä muuta.
Olen myös kyllästynyt siihen, että aina kun yritän tutustua uuteen ihmiseen, niin aina saan kuulla kysymyksen: ”Miksi olet tuollainen, miksi olet noin hiljainen, puhutko koskaan?”. Olen saanut jo niin monelta kuulla kuinka en ole hyvä näin. Kuinka mun täytyisi muuttua samanlaiseksi kun kaikki muut. Itseluottamus on olematon. En tiedä kuinka tulen pärjäämään lopuelämääni omana itsenäni, jos kaikki vain yrittävät muuttaa mua. Haluaisin tulla hyväksytyksi näin. Haluaisin, että ihmiset välittäisivät musta ja saisin vain olla sellainen kuin olen.
Kaiken lisäksi kärsin unettomuudesta, enkä ole nukkunut moneen yöhön kunnolla. Olen jatkuvasti väsynyt, kärttyinen, ahdistunut ja alakuloinen. Mikään ei kiinnosta. Haluaisin vaan unohtaa koko elämäni.
Heippa!
Olet tosi rohkea kun kirjoitit tänne 🙂 Mielestäni pystyit hyvin tuomaan esille ajatuksiasi tässä tekstissä.
Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Jos joku yrittää muuttaa sinua toisenlaiseksi, hän ei yksinkertaisesti ole sinun ystävyytesi arvoinen. Jokainen ihminen ansaitsee olla ja tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin hän on. Ujoudessa ei ole mitään hävettävää, eikä sinun tarvitse muuttua mitenkään vaikka kuka sanoisi mitä 🙂
Oletko koskaan harkinnut ammattilaiselle puhumista? He kykenisivät kenties auttamaan sinua sosiaalisten tilanteiden jännittämisesi sekä unettomuuden kanssa. Tällaista keskusteluapua on mahdollista saada esimerkiksi täältä tukinetistä, valtakunnallisesta kriisipuhelimesta, paikallisista kriisikeskuksista, perheasioiden neuvottelukeskuksista, terveydenhuollon kautta tai vaikkapa seurakuntien diakoneilta. Monet näistä palveluista ovat täysin maksuttomia, ja niissä asioiminen on täysin luottamuksellista toimintaa. Voit käydä esim. kriisikeskuksissa myös anonyymisti ilman nimitietoja.
Tsemppiä sinulle!
🌻🙂🌻
Hupsu kirjoitti 16.3.2016 21:56
Nyt 23 vuotiaana mulla on yksi ystävä. Mutta tuntuu, etten voi oikein puhua hänelle, koska ei hän kunnolla voi ymmärtää miltä henkinen sairastuminen tuntuu. Ei hän ole sairastunut henkisesti. Itse olen aina ollut helposti alakuloisuuteen, ahdistukseen ym taipuvainen.. Tällä hetkellä ahdistaa aivan mahdottomasti..
Tuntuuko sinusta, että haluaisit jutella mieluummin sellaisille ihmisille, jotka ovat sairastaneet? Vertaistukiryhmästä tai tukihenkilöstä voisi olla apua siihen.
Hupsu,
On minunkin monesti vaikea olla ihmisten kanssa. Kai täällä yritetään saada kaikki samaan muottiin.
Ujous ei ole ihmisen pahin vika. Se vois olla kaksinaamaisuus, ilkeys tai ahneus.
Ehkäpä ikä auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Toivottavasti saat pian unta jollain tavalla, se on tärkeää.
Hyvää jatkoa!