Minusta on silkka fakta, että kaikkiin tekoihin elämässä liittyy jollain tavalla kärsimys. Jo kaupassa käynti voi olla kärsimystä. Toisten ihmisten kohtaaminen voi tuottaa kärsimystä. Jo se että kirjoittaa tänne voi tuottaa kirjoittajalle kärsimystä. Oikeastaan mikä tahansa asia voi tuottaa kärsimystä. Mikä sitten neuvoksi jos ei halua kärsiä? Tähän ongelmaan minusta ei ole mitään ratkaisua. Että jos ihminen aikoo oikeasti pysyä hengissä, elää aktiivista elämää jne. niin hänen on pakko kärsiä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Tai no toki on se, että voi jäädä kotiin. Laittaa valot pois ja kyhjöttää nurkassa. Mutta sitä ei voi tehdä koko ajan, koska pitää syödä ja ulkoilla myös. Joten ihminen elää koko ajan sen saman kärsimyksen-ongelman kanssa. Että on hyvä asia elää, mutta samalla elämä tuottaa kärsimystä joka ei ole kivaa. 

Itse ainakin koko ajan pyörittelen tätä ongelmaa päässä. Että minkä takia elämä tuottaa niin suurta kärsimystä? Miksi maailma on tällainen? Fakta on että tällainen tämä maailma nyt sitten on, mutta miksi?

Elämässä täytyy aina ylittää kärsimys. Joka päivä. Elämä on siitä rankkaa, että joko ihminen suostuu kohtaamaan kärsimyksen ja hän pystyy siten elämään jonkinlaista elämää, tai sitten hän jotenkin pakenee kärsimystä, joka kyllä tuntuu mahdottomalta. Pakoon ei kai sitten pääse… Ei tähän ongelmaan taida sitten olla muuta ratkaisua paitsi se että pitää kohdata kärsimys ja toimia tuskasta huolimatta..?