Hei! Voin jotenkin ymmärtää tilanteesi, koska olin itse syksyllä lomautettuna työstäni monta kuukautta. Kun sain lomautuspaperin käteeni menin jonkinlaiseen shokkiin. Tuli ihan mieletön itkukohtaus ja jouduin lähtemään heti töistä kotiin. Tätä jatkui viikon verran. Itkin melkein koko ajan ja naama oli niin turvoksissa etten voinut mennä ulos. Sitten masennus helpotti, kun ajattelin että enpä ole ainut lomautettu. Ei se ole mitenkään henkilökohtaisesti minun ongelmani. Aloitin kuntoilun. Kävin sauvakävelemässä yksinäni pitkiä lenkkejä. Näin sain ajatukseni pois omasta tilastani.
Minullakin on ongelmana ollut aina hitaus. Teen kaikki asiat hitaasti, mutta tarkasti. Olen huomannut että muut tekevät kaiken nopeammin, mutta hutiloiden. En viihdy isommassa porukassa, mutta muutaman ihmisen porukassa pystyn olemaan.
Sinun ei kannata jäädä kotiin neljän seinän sisään vaan lähteä ulos vaikka vain kävelylle. Lääkäriltä saat varmaan apua ensihätään. Ehkä lääkäri osaa ohjata ammattiapuun, jos sellaista tarvitset.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta jos olet nuori niin sinulla on vielä kaikki avoinna edessäpäin.
Tsemppiä🙂👍

Moi!
Olen ollut lomautettuna noin kuukauden.
On hyvä tietää että meitä lomautettuja on nyt paljon. Ei ole mikään hapeä.
Tein toimistotyötä. Niin kuin edellinen kirjoittaja kirjoitti, nyt on hyvää aikaa
harrastaa maltillista kuntoilua, ja mennä ulos ottamaan aurinkoa ja katsomaan
ihmisiä. Muutenkin työ alkoi jo kaventamaan omaa arkipäivää. Nyt vapaalla
saa enemmän pelivaraa, ja tehdä niitä asoita, joihin ei ole riittänyt aika, tai
mihin on halunut totutella. Esimerkiksi kaupassakäynti, hintavertailu,
ihan perustavaroiden ostaminen, sukat sun muuta 🙂 mitä oikeasti tarvitsee.
Nämä jäivät työkiireessä, niin hullulta kun se kuulostakin.
Ja mikäs kesällä on lomailla.

Minulla on todettu ADHD ja omat varsin vajavaiset kokemukseni työelämästä ovat olleet joskus hyviä joskus huonoja. Jos työpaikoilla oli kivoja ihmisiä, niin silloin ei ollut mikään ongelma antaa tyydyttävä työpanos firmalle. Olen aina pitänyt itsekseni työskentelystä, enkä oikein tiedä miten toimisin vaikkapa tiimissä. Kun annetaan tarpeeksi löysä aikataulu homman tekemiseen, niin teen sen työn huomattavasti paremmin kuin, että joku olisi takana jatkuvasti inisemässä oman työpanokseni puutteellisuudesta. Kuitenkin näin yleisellä tasolla minun on hyvin vaikea puhua töissä olemisesta, kun kokemusta on hyvin vähäinen määrä, eikä se kokemus välttämättä vastaa oikean työelämän vaatimuksia tai tehtäviä. Minulle nimittäin ei ole koskaan maksettu penniäkään omasta työpanoksesta, joten...

Suurempi ongelma ainakin omalla kohdallani on ollut se, että haastattelun jälkeen minut on pistetty Ö-koriin, eikä minua koskaan ole ajateltu potentiaalisena työntekijänä. Työn hakeminen ajoikin minut täysin loppuun, enkä ole viime vuoden marraskuun jälkeen pystynyt hakemaan tai edes menemään haastatteluun, vaikka sellaista olisikin tarjottu. Minä en halua mennä täysin turhanpäiten lässyttämään roskaa jollekin kaverille, joka ei kuitenkaan minua mihinkään valitse. Pitäkööt tunkkinsa, jos kerta mihinkään en kelpaa.

Kuitenkin tilanteesi on siinä mielessä varsin ikävä, että potkujen jälkeen työttömyysturvan hakeminen on valitettavan pitkäpiimäinen prosessi, joka valitettavasti kestää kuukausikaupalla. Siinä on varsin ikävä saada elämää kuntoon, kun ei ole rahaa, eikä mistään sitä ole tulossa. Silloin pitää ottaa joko lainaa tai pytää vanhemmilta tukea, jos mielii pysyä hengissä. Se ei ainakaan omaa tervehtymisprosessia paranna, jos ei ole varaa edes normaaliin jokapäiväiseen leipään.

Kiitos teille molemmille! Toki sitä joskus on masentunut rajoituksiinsa, mutta ei elämäni ole tähän päättynyt. Itseäni auttaa se, että pyrin elämään mahdollisimman "normaalia" elämää. Teen jopa keikkoja saman henkilöstöpalveluyrityksen kautta kuin tein ennen kesätyötäni. Se on parempi kuin ei mitään. Tosiaan olen 24, joten muodostan ammatillista identiteettiäni ja mahdollisuuksia löytyy. 🙂

Nyt on elämäntilanteeni muuttunut äkkiä niin että työni päättyykin 10.7. Ja sama kuin syksyllä lomautuksen yhteydessä toistui taas. Jouduin turvautumaan lääkärin apuun. Lääkäri kyseli kaikenlaista mihin en kaikkeen pystynyt vastaamaankaan. Lääkkeeksi määrättiiin unilääkkeitä. Masennus ei ole sairaus minkä vuoksi pitäisi olla sairaslomalla vaan minun on vielä oltava viikko töissä. En ymmärrä näitä lääkäreitä eivät he ole itse koskaan kokeneet masennusta. Mutta toivon todella että sinä saat avun masennukseesi ja pahaan oloosi. Ymmärrän täysin miltä tuntuu kun yrittää jotain eikä kelpaa.

Piakristiina kirjoitti 2.7.2009 17:35

Nyt on elämäntilanteeni muuttunut äkkiä niin että työni päättyykin 10.7. Ja sama kuin syksyllä lomautuksen yhteydessä toistui taas. Jouduin turvautumaan lääkärin apuun. Lääkäri kyseli kaikenlaista mihin en kaikkeen pystynyt vastaamaankaan. Lääkkeeksi määrättiiin unilääkkeitä. Masennus ei ole sairaus minkä vuoksi pitäisi olla sairaslomalla vaan minun on vielä oltava viikko töissä. En ymmärrä näitä lääkäreitä eivät he ole itse koskaan kokeneet masennusta. Mutta toivon todella että sinä saat avun masennukseesi ja pahaan oloosi. Ymmärrän täysin miltä tuntuu kun yrittää jotain eikä kelpaa.

Kiitos, Piakristiina, ja paljon, paljon voimia sinulle! Et ole syypää kärsimyksillesi, vaan se, että olet tehnyt työssä parhaasi, on arvokasta. Kokemuksesi kääntyy vielä eduksesi! Omalla kohdallani työelämässä on vastassa vielä kokemattomuuteni, nuorempana kun olin hyvin arka työnhaussakin.

Onko teillä muilla hyviä vinkkejä työn hakemiseen/ työhaastatteluun? Kuinka voin kääntää kokemattomuuteni edukseni? Työkokemukseni on hyvin suppea; olen työskennellyt kohta vuoden lähinnä kassalla. Työhaastattelutilanteissa haluan olla rehellinen, vaikka moni haastatteluissa liioitteleekin hyveitään ja vähättelee paheitaan. Suosittelijoita minulla ei oikein ole. Syksystä lähtien henkilöstöpalveluyrityksen yhteyshenkilönäni toiminut henkilö on kehunut palveluhenkisyyttäni. Monissa tehtävissä vain vaaditaan paljon muutakin...

Heipä hei!
Soili Poijulan kirjassa Miten selviytyä työpaikan menetyksestä (Kirjapaja) 2008, on tosi paljon asiaa, josta voi löytää helpotusta. Minulle tuli ainakin lukiessa hyvä olo ja ajattelin, että olisipa ihanaa pystyä vain ajattelemaan, että ottakaa tai jättäkää, minä jatkan tyytyväisenä elämää. Uuden työpaikan hakemista neuvotaan myös.

Jos joku on tyly, hän on mielestäni vähän säälittävän huono tunneilmaisussaan😉
Johtajuus on Suomessa aika lapsenkengissä.

Kiitos, helene, lukuvinkistä! Hyvää kirjallisuutta aiheesta olenkin kaivannut, joten varmasti laitan vinkkisi korvan taakse. 🙂