Tew: nauratti tuo sinun kaikenkattava kuvauksesi. On sinussa varmasti positiivisiakin puolia, kunhan vain kaivelet.
Työelämässä on niin paljon persoonallisuushäiriöisiä, että hyvin sinä sinne muuten mahdut mukaan tuolla kuvauksella.

Minua jännittää edelleen tuo haastattelu. Seuraavana vaiheena on taas tapaaminen. Sinne nyt sitten pitäisi edustava asu olla. Siihen ei ole varaa, ei edes varaa käydä kampaajalla. Laihtuakin pitäisi ehtiä muutaman kymmenen kiloa. No, jaa. Permistä en sentään suostu hankkimaan. Rajansa kaikella. Tässä taannoin muuten kun tuli vanhan luokkani luokkakokouksesta kuvia. Niin vähän nauratti kun 20 v. myöhemmin useilla naisilla oli täsmälleen sama kampaus kuin lukiossa. Niin minullakin ei sen puoleen.

Pää on nykyisin kuin hautajaisvierailla. Ei voi kehua. Pitäisikö alkaa taas syömään masislääkkeitä tai ehkä sitä koskenkorvaa juoda. Tuntuu, että miten minä selviän enää työelämässä kun ei jaksa, ei vaan jaksa. Vaikka tiedän, että olen pirteämpi töissä kuin kotona kyhjötellessä.

Eilen oli netissä kipukeskustelu. Fyysisiä pahoja kipuja oli niin monella, että omat ongelmat taitavat kalveta sen rinnalla.