Nyt työttömänä olen ensimmästa kertaa elämässäni huomannut miten alkoholi vähentää ahdistusta.
Joudun oikein tappelemaan, että tuota salmiakkikossua osta ja siemaile joka päivä. Olen nyt yrittänyt rajoittaa sen vain niihin aikoihin kun teen kurssilaskuja. Ne ahdistaa niin paljon, että en pysty niitä selvin päin tekemään.
Työttömille osoitetaan paljon piilo***tuilua. Joku hyvissä varoissa oleva ekonomi lehdessä ilmoittaa, että kannattaa ottaa vastaan vaikka kaupan kassan paikka. Todellisessa elämässä näitä paikkoja ei ole, ja jos olisi niin kuka tyhmä ottaisi jonkun hyvin koulutetun kassalle. Todellisia työmarkkinoita ei tunneta, ja keskustelua käydään näillä typerillä musta tuntuu ajatuksilla.
Liitos lehdestä sai vielä viime joulun tienoilla lukea, että vain 3 % meidän työvoimasta on työttömänä. Kiitos siitä tiedosta.
Manpower ilmoittaa, että heillä saa suurinpiirtein kaikki töitä 3 kk. aikana ja paskat.
Työvoimatoimiston sivuilta saa lukea, että 3 kk. jälkeen 50% tippuu ikuiseen työttömyyteen. Ihanko totta. Mitenkäs ne 500 000 työtöntä viime laman aikana. Osa toki tippui, mutta ei meille jäänyt mitään 250 000 työttömän armeijaa työkkärin uhkailuista huolimatta.
Sain nyt yhden kutsun haastatteluun. Se vain kun en ole jakkupukuinen edustava nainen, niin en vain saa töitä. En usko.
Sitten laitoin hakupaperit yhteen arabimaahan. Ehkä se on vain hyvä pukeutua huntuun, niin ei tarvitse kammata tukkaa aamuisin.
Mutta minäpä olen tyylikäs jakkupukunainen, on permanenttikin. Silti en pääse edes haastatteluun vaikka mikä tahansa työ kelpaisi.
Minä lipitän viiniä lähes joka päivä. Tänä aamuna en juonut kahvia vaan lasillisen viiniä. Jotenkin sellainen olo, että on aivan sama olenko selvänä vain humalassa.
Hei,
En väitä yhtään tieäväni miltä sinusta tuntuu ja ymmärrän sen alkoholin tuoman väliaikaisen helpotuksen. Se tie vain vie aivan jonnekin muualle kuin haluaisit. Vahvuutta sinulle vaikeuksiesi keskellä! 🙂🌻
Minä en edes malta odottaa mitä jännittäviä töitä ja ennen kaikkea fantastisia mahdollisuuksia on tarjolla itsepäiselle, itseään vihaavalle, sarkastiselle, kyyniselle, negatiiviselle, henkisesti itsetuhoiselle, muihin epäillen suhtautuvalle, masentuneelle, tyylitajuttomalle, hidaälyiselle, ADHD:sta kärsivälle, teeskentelevälle, valehtelijalle, ongelmia pakenevalle paskiaiselle, joka vielä kaiken lisäksi on uskomattoman laiska vastuuton jässikkä. Olenkin leikkinyt sillä ajatuksella, että Vantaan työkkärin järjestämässä PAKOLLISESSA reksrytointitilaisuudessa oikein nautiskelemalla nautin omien negatiivisten ominaisuuksieni kertomisesta kaiken maailman jakkupukuisille paskaa jauhaville turhakkeille. Eihän tämä toki minua auta millään tavoin, mutta eivätpähän kutsu enää minua tälläisiin typeriin tilaisuuksiin. Siinä sivussa voin mukavasti rikkoa itseäni vähän vielä lisää.
Tämän viestin jälkeen on suoranainen ihme, että maamme suurimmat ja parhaiten palkkaa maksavat yritykset eivät jonona ole kaltaistani todellista huippuosaajaa ottamassa firmaansa uudeksi uraohjukseksi. Tuskinpa edes haittaisi se pieni haitta, että luultavasti alkaisin itkemään kuin mikäkin itkupilli, kun alkaisi tuntumaan jo pahalta sen työhönottajan kyllästynyt katse. En edes viitsi tässä mainita sellaista vetovoimatekijää kuin alitajuinen viha näitä ihmisiä kohtaan, kun hienosti osaan luulotella itselleni, että nämä ihmiset eivät ole tekemässä muuta kuin fittuilemassa allekirjoittaneelle.