Elämä alkaa olla ohi...
6 vuotta masennusta ja fyysisiä terveysongelmia. Päiväosastolla tällä hetkellä, mutta sielläkin vaikea käydä kun ei vaan jaksa, ei pysty. En ole ollut siellä joka päivä ja kun joku hoitajista tulee kysymään missä olin(ei ilkeästi tai kuulustelemalla) niin olen vain valehdellut että olen ollut kuumeessa jne. Ehkä pitäisi pystyä kertomaan totuus etten kykene mihinkään.
Olen lukemassa lähihoitajaksi. Aloitin 2004. Sairaslomalla olen ollut 2 vuotta ja nyt saisin tammikuussa jatkaa koulua, mutta terveysongelmat on siirtyny fyysisiin.
Huhtikuussa polveni kipeytyi pahasti ja magneettikuvissa olin syyskuussa. Tuloksena oli polven nukka. Eli nivelongelmia siis. Kävelyu tuntuu hankalalta ja alkaa olla jo lepokipujakin. Lääkäreiden ja kirurgin kanssa keskustellut näistä kaikista mutta eivät kuitenkaan suostu leikkaamaan. Annettiin vaan Panacodia eli kolmilääkkeitä kipuun ja odotetaan koska muutun ongelmakäyttäjäksi.
Tämän takia kun polvelle ei tehdä mitään on elämäkin pysähdyksissä. En voi käydä koulussa koska en voi suorittaa harjoitteluja kovan kivun takia, töihin menosta ei voi puhuakkaan. Ammatin vaihto varmaan edessä, mutta ongelma on siinä ettei mikään muu ala edes kiinnosta(kokeillut monia). Suunnittelin että luen lähihoitajaksi ja siitä jatkan sitten röntgenhoitsuksi jolla ei samalaista stressiä ja nostelua joten polvi sen kestäisi silloin.
En tiedä mitä tehdä enää. Olo on ollut viime aikoina todella epätoivoinen. Kysymys on kuitenkin tulevaisuudestani. Joka on ollut tammikuusta asti yhtä sekvaa ja hämärän peittoa. Kursseille pitäisi vaan tunkea ja tunkea vaikka ei kiinnosta muu kuin hoitoala. Mitä teen ihmiset? Onko teillä vinkkejä?😭
Joudunko taas hautaamaan yhden unelman? Olen haudannut niitä niin paljon ettei järki enää jaksa. Mä en jaksa. Tuntuu että tukehdun enkä saa henkeä. Paikat tuntuu ahtailta ja kaikki ylitsepääsemättömältä.
Lisäksi saan viettää joulun kokonaan yksin joka tekee TODELLA hyvää. Haluaisin viettää joulun pohjanmaalla perheen luona, mutta etelästä junamatka(meno-paluu)maksaa 120 e!! Ei ole yhtään ylimääräistä juuri ja juuri rahaa ruokaan. Vanhemmat ei pysty millään auttamaan ja kavereilla ei ole koska opiskelevat eli tiukkaa heilläkin. Sossusta kysyin ja eivät suostu auttamaan. Ei heitä kuulemma liikuta. Veronpalutukset menee ulosottoon joten nekin voin hyvästellä.
Hirveetä että sitä ajattelee että tässä voi olla se hetki kun jouluna itsekkin tekee lopun tästä kaikesta tuskasta ja päätyy mullan alle jossa olisi vihdoin rauhallista ja hyvä nukkua ja levätä.
Jaksamisia teille muille!!!🙂👍
Mitäpä tuohon vuodatukseen lisäisi... päivä kerrallaan.. ei keksi mitään muuta - tälläkään kertaa.
Todella tuskaisaa luettavaa. Olet selvästi hoidon tarpeessa kun on noin paljon itsemurha-ajatuksiakin. Mitäpä Sinulle keksisin avuksi, olen itse vanhempi, mutta monet depressiot läpikäynyt, joten tuttuja ovat tuntemukset.
Kaverini lähti myös opiskelemaan lähihoitajaksi ja hänellä tyssäsi opiskelu selkävaivoihin. Hoitotyö on todella fyysisesti raskasta, joten kipeällä polvella se ei onnistu, ei ehkä myöskään, jos et saa depressiotasi kuriin. Onko Sinulla edes lääkitystä masennukseen? Minulla on (taistelin sen itselleni) ja siitä on ollut ja on hyötyä.
Oma kiinnostukseni psykologiaan leimahtaa aina kun omat vaikeudet kasautuvat. Voisiko olla niin, että kiinnostuksesi pohjalla on halua ratkaista omat ongelmat, ihan hyväksyttävä motiivi sekin? Oletko ollut ammatinvalinnan ohjauksessa?
Ei vaikuta oikein hyvältä nyt jäädä jouluksi yksin. Voisitkohan viettää sitä yhdessä jonkun kaverisi kanssa? Ovatko kaikki parisuhteessa vai olisiko joukossa joku yksinäinenkin? Jouluna masennus yleensä pahenee, jos jää yksin. Jouluun saa menemään miten paljon rahaa tahansa, mutta tunnelma ei yleensä kuitenkaan ole rahasta kiinni. Sovi hyvissä ajoin jonkun kaverin kanssa yksityiskohdat, niin et jää aattona ihan tyhjän päälle.
Oma joulunikin on epävarma... En todellakaan tiedä, onko minulla aattona yhtään seuraa. Mutta joulukirkko ja vierailu ystäväperheessä ovat varmoja nakkeja. Sitten voi aina purra hammasta yhteen ja keskittyä television ohjelmatarjontaan.. mietiskellä, lukea, rukoilla. Kuunnella kaunista musiikkia. Mutta rakkaat ihmisethän sen joulun tekevät. Toisaalta, elämää on joulun jälkeenkin. Ei yhtenä viikonloppuna voi tehdä kuitenkaan kaikkea mahdollista eikä tavata kaikkia rakkaitaan.
Jos nyt saisit itsesi koottua ja johonkin putkeen pääsisit, tilanteesi voisi kohentua. Älä vahingoita itseäsi, se on pahinta mitä voit tehdä.
Masennus on niin pimeä tunneli, että siihen voi eksyä. Mutta jokaisen tunnelin päässä on valoa, vaikkei sitä aina pimeässä harhaillessaan näekään. Tsemppiä Sinulle! 🙂🌻
Hei Axuli83!
Tunnistan niiin paljon itseäni tekstistäsi. Oon kirjoitellutkin tänne tukinettiin paljon siitä miten ahdistavaa on olla sairas (jos haluat lukea,niin aikuisen elämää >oman sairauden hyväksyminen).
Itse olen 27v. ja olen sairas ssekä fyysisesti että psyykkisesti, molemmista syistä tällä hetkellä työkyvytön. Masennus on ollut kymmenen vuotta, vaikeasta unettomuudesta olen kärsinyt ihan lapsesta asti. Vaikea astma, allergiat ja nivelongelmat on myös olleet ihan lapsesta asti...
Vaikean astman vuoksi siis olen liikuntarajoitteinen. Joskus saan voimakkaita allergiakohtauksia,joiden vuoksi olen pahimmillaan mennyt koomaan. Yliliikkuvat nivelet vaivaavat aika usein... monta kertaa olkapää mennyt pois paikoiltaan ja kantositeessä, samoin polvet,sormet ja selkä usein kipeinä. Olkapäät olisi tarkoitus leikata ja polvet ja selkä myös... eka leikkaus olisi tullut tänä syksynä, mutta olin liian huonossa kunnossa ja leikkaus siirtyi kevääseen... eli siis minullakin on kokemusta vahvoista särkylääkkeistä ☹️ yritän tässä sanoa,että ymmärrän todellakin miten ahdistavaa on olla nuori,jolla on terveydellisiä rajoitteita... niin, jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa.
Rahatilanteestasi tuli mieleen, että oletko hakenut toimeentulotukea? Joka paikkakunnalla on myös seurakunnan diakoniatyötä, josta voit hakea rahallista avustusta ruokamenoihin. Lisäksi monet seurakunnat, pelastusarmeija ja spr jakavat leipää ja muita ruokia vähävaraisille. Joistakin voi saada myös maksusitoumuksia. Silloin sinulla ehkä jäisi rahaa muuhunkin? Itse olen joskus hakenut ruoka-avustuksia ja siellä ei ole tarvinnut hävetä köyhyyttään, minua on kohdeltu asiallisesti ja ymmärtäväisesti.
Tulevaisuuden suunnitelmiesi suhteen voisit pyytää kelalta kuntoutustutkimusta. Sen avulla voisit saada oikeaa hoitoa polviongelmaasi. Lääkäritkin ottavat asiat vakavammin,kun taustalla on kelan selvitys siitä, miten ongelma haittaa esim. tulevaa opiskelua tai työn tekoa. Kannataa kysellä ja ottaa asioista selvää.
Voimia sinulle! Ja muista että et ole yksin🙂🌻 meitä on monia jotka kamppailevat sairauksien ja köyhyyden kanssa.