Heippa
Ainahan se jännittää pakostakin kun elämässä tapahtuu uusia asioita mut kyllä niihin
hiljakseen tottuu.
Mut ei ystäviä kannata jättää vaikka nuy välimatka pitenee voi hyvin pitää
yhteyttä sähköpostilla, soittaa, käydä, textarilla ja vaikka laittaa kortin jne
Joo katso että seuraava ei juo ei ole mustasukkainen, väkivaltainen, alistava jne
Kyllä sinä sieltä paikkakunnalta löydät uusia ystäviä / kavereita hiljakseen ja
itse kannattaa olla myös aktiivinen.
Muistutan myös että rakenna itsellesi se tukiverkko niin varmasti pärjäät elämässä
Kaunista syksyä sinulle.

Olipa surullista lukea sinun tarinasi, mutta samalla näen siinä välähdyksen toivosta ja uskon, että sinäkin.

Sinulle on sattunut hirvittävästi pahaa, pahaa ja pahaa, mutta näin se elämä voi murjoa ketä vaan, kuinka paljon tahansa, näköjään.

Olen onnellinen, että pääsit muuttamaan ja sait ikäänkuin "uuden mahdollisuuden". Uusi sivu on kääntynyt elämässäsi, terapioit toki mennyttä, mutta olet nyt sellaisella kynnyksellä, että sinulla on lupa herätä elämässäsi aivan uuteen aamun, kaiken pahan voit jättää kynnyksen toiselle puolelle, jos vain tahdot.

Olen surullinen siitä, että tulit raiskauksen seurauksena raskaaksi, mutta iloinen siitä, että sisällä kasvaa uusi elämä, sielläkin. Te ikäänkuin takerrutte toisiinne, sinä pelastat vauvan ja vauvasi pelastaa sinut, te molemmat tulette tarvitsemaan toisianne ja täyttämään toistenne uudet maailmat.

Usko pois, pelkosi haihtuu, kun pikkuinen tulee avuttomana ja suloisena, täysin tietämättömänä ja puhtaana tähän maailmaan: Sinä saat olla hänen äitinsä ja vaikuttaa hänen elämäänsä. Jouduit kokemaan paljon pahaa, ehkäpä myös ollaksesi vahva ja voimakas äiti. Ihmisenä olet jo sitä.

Sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja tulevaisuuteesi, kirjoitathan tänne meidän iloksi edelleenkin kuulumisiasi, lukisin ilomielin niitä lisää!

Halauksin, Joiku

Moikka!
Kiitti volvomies ja joikù!

Nyt on sitten muutto takana. Kaikki tavarat ei ole löytänyt vielä paikkaansa. Eikä niitä nyt paljon olekaan. Tää asunto on tämmöinen pikkukaksio. Riittää mulle ja Pikkuiselle.
Mä oon kyllä tosi hölmö, kun kirjoitan tänne. Mua vaan niin itkettää. 😭 On kuin mua olisi rankaistu tästä kaikesta! Miksi minä? Olen vaan väsynyt ja yksin.
Mulla on puhelinnumero sinne perheasiainneuvottelukeskukseen. En oo jaksanut soittaa vielä. Enhän mä osaa vielä liikkuakaan täällä. 😟
Mulla on pahoinvointia vielä. Mä koitan vähän nukkuu.

Tää ei vaan tunnu vielä kodilta. Kaipaan kyllä ihmistä lähelle. No ainakin rakastan tätä Pikkuista. ☺️❤️

Heippa
siitä se alkaa nyt uuden elämän rakentaminen ja tulee heikkoja hetkiä mut niinkuin
olen sinulle sanonut niin rakenna itsellesi se tukiverkko ja otat heti yhteyttä
kun on heikko hetki näin sitä vaan mennään elämässä eteenpäin.
Mietippä miten elämän laatu parani ei tarvitse olla perheväkivallan uhri elää pelossa jne
Et todellakaan ole hölmö kun tänne kirjoitat vaan olet vahva nainen ( kun jaksat apua hakea )
ja aina apua pitää hakea kun sitä elämässä tarvii.
Ei sinua ole rangaistu elämä vaan heittelee mut niistä pitää vaan ottaa
opiksi ja elämässä sattuu vaikka mitä.
Nyt et saa jäädä yksin vaan hommaa itsellesi tukihenkilö ja ota yhteyttä
siihen perheasiain neuvottelukeskukseen auttaa elämää varmasti.
Kaunista syksyä sinulle

Moikka!
Kiitti volvomies, kun jaksat kirjoittaa tämmöiselle hölmölle.
En tiedä, täytyiskö mun hakeutua mun pelkojeni kanssa lääkäriin?
Mulla ei koskaan ole ollut ketään uskottua ja luotettua. Enkä voi kutsua lapsuuden kotia kodiksi. Mulla on pahasti muistunut mieleen, mitä "isäni" teki mun huoneessa, kun olin alle 10v. Käsi peiton alla ja... En halua puhua siitä. Häpeän sitä, kun en tiennyt, mitä tapahtui?

Varsinkin öisin herään ja pelkään kuin huoneessa olisi joku. Pelko on jäänyt, kun mieheni kavereineen satutti mua. Mustelmat käsissä, mustelmat kaulassa pitäen paikallaan väkisin ja repien vaatteet pois ja jalat erilleen ja tunkeutuen väkisin minuun ja tunne, kuinka melkein tukehdun suuren painon alla ja haistaen alkoholinhajuisen hengityksen. Mua oksettaa toi kaikki. Kelle mä voin kertoa tosta, kelle mä uskallan kertoa ilman, että tulen nöyryytetyksi uudestaan ja uudestaan.😑❓

Mielestäni mä tarviin apua? Vai yritänkö vain unohtaa?Toivoisin olevani Pikkuiselle paras äiti, tälle, joka kasvaa sisälläni.☺️❤️

Heippa
Älä aliarvioi tai vähättele itseäsi et ole sen huonompi kuin muutkaan vaan sinulle
on sattunut paljon pahoja asioita lapsuudessa kuin aikuisena.
Elämän pahimpia asioita mitä olet kokenut lapsena ja nyt aikuisena älkäkä ikinä syyllistä
itseäsi syy ei ole sinun vaan sinä olet uhri.
Kyllä minä suosittelen sinulle ammattiapua ja ehdottomasti kannattaa kertoa kaikki
asiat mitkä mieltä painaa niin silleen hiljakseen saisit sen pahan olon sulateltua pois
mielestä ( tosin tuollaiset kokemukset tekee elinikäiset haavat ).
Mut teeppäs näin mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin saat
keskusteluapua et tarvii olla yksin.
Kuin myös laita hakusanaksi perheasiainneuvottelukeskus niin sieltä saat upeaa ammatti apua
ja osaavat sinua neuvoa ja auttaa ja kaikki nuo on luottamuksellisia ja ilmaisia palveluja
Ja jos se nyt lohduttaa sinua niin voin sanoa että ikävä kyllä nuo sinun asiat on yllättävän
yleisiä suomessa.
Mut hiljakseen elämän laatua vaan parantamaan ja kyllä elämä järjestyy usko minua.
Kaunista syksyä sinulle

Moikka!
Heräsin ihan hirveään painajaiseen. Olen ihan hikinen ja peloissani. Tajuan sen uneksi, mutta se uni on oikeasti tapahtunut. Ihan kauheata. Apua minä olen tulossa hulluksi!😑❓
Hei muuten. Sain ensi viikoksi ajan perheasiainkeskukseen. Toivottavasti sinne voi mennä tämmöinen yksinäinen ei uskovainen. Pelottaa ajatus mennä vieraalle juttelemaan. Toivottavasti siellä ois kiva täti-ihminen. Musta on tullut arka ja pelokas. 😯🗯️ Pitäkäähän mulle peukkuja. 🙂👍
Laitanpa itselleni lämmintä kaakaota rauhoittuakseni. Enpä tiedä, uskallanko nukkua takaisin? Voi minua hullua!

Heippa
Joo asiat tulee monesti uniin ja painajaisiin niin minulle on moni sanonut mut kyllä
sekin asia korjaantuu ajan oloon.
Sinne perheasiainneuvottelukeskukseen voi mennä yksi ja niin pitääkin mennä sillon
kun on ongelmia ja ihminen tarvii apua näin ne solmut aukenevat
Eikä siellä uskontoa tuputeta eikä tarvii olla uskovainen ei todellakaan.
Mut sano sitten minulle oliko käynnistä hyötyä???
Ja varaa uusi aika samalla ja niin kauan kun apua tarviit.
Mut usko minua kerro kaikki asiat mitkä mieltä painaa niin siitä se lähtee elämä helpottamaan
ja saat elämän kuntoon ja elämä voittaa ja jos et uskolla jotain kertoa niin on tehokas
keino kirjoita asiat paperille ja anna se paperi sit sille henkilölle niin siitä se lähtee.
Äläkä sitä pelkää on sitten mies tai nainen kyllä ne on ammattinsa osaavia.
Minä åidän peukkuja sinulle kaksin käsin.
Kaunista syksyä sinulle

Moikka!

Olin eilen ekaa kertaa perheasiainneuvottelukeskuksessa. Hitsi kun mua pelotti. Toivoin kyllä naista, mutta jouduin miehelle. Olin jo kättelyssä joutua paniikkiin. Onneksi hänellä kuitenkin oli ystävälliset silmät, lämmin hymy ja rauhoittava ääni. Joten ainakin vähän rauhoituin.

En kuitenkaan paljoa kyennyt kertomaan. Sain sanottua raskaudesta ja kuinka se alkoi. Kerroin isästä, äidistä, opettasta ja itsemurhayrityksestä. Oli outoa kertoa miehelle, että pelkää miehiä. Se on vaan nyt tosiasia. En ole vielä törmännyt 'hyvään' mieheen. Mies/setä puhui, että mun pitäisi oppia rakastamaan itseäni enkä antaa pahalle periksi, että muuten paha voittaa.

Olen koko käynnistä niin väsynyt ja järkyttynyt. Musta tuntuu, ettei kukaan ennen ole suostunut/pysähtynyt mua kuuntelemaan. Olen kyllä itkenyt vähän väliä. En tiedä, menenkö uudestaan. Hävettää suuresti, jos menen sinne taas itkemään. 😭

Mähän yritän olla rohkea. Taitaa olla taas kaakaon paikka. 🙂👍 Älkää mua tuomitko, jos en jaksa. Olen nyt niin herkillä ja peloissani. Miten mä voin pärjätä äitinä, kun pelkään elämää? 😯🗯️

Moikka!
Olen oppinut viihtymään täällä. Olen saanut uusia tuttuja. Ensi viikolla on neuvola. Mulla on kyllä outoa tiputtelua, verta. En tiedä, kuuluuko se asiaan. Kysyn sitä sitten.
En tiedä, johtuuko se hormoneista vai mistä, mutta itkeskelen koko ajan. On päiviä, etten halua nousta ollenkaan. Kaikki tuttu on pyyhkäisty pois. On tämä yksinäisyys...pimeä...pelko...

heippa
Olen pahoillani kun en ole huomannut / kerennyt sinulle vastaamaan on ollut töissä
vähän kiirettä ja seuraavat kaksi kuukautta onkin aika kiireistä aikaa tosin minulla
on monta ammattia ja sinäänsä hassua että ikinä en saa töitä tehtyä loppuun vaikka
tekisin yötä päivää mut minä nautin työn teosta ja olen unelma ammatissa.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Mene vaan ehdottomasti uudestaan ammattiauttajan juttusille alussa se tuntuu vähän
järkyttävältä mutta siitä se lähtee purkautumaan ja pääset elämässä eteenpäin.
Kyllä se elämä voittaa nyt tarvitset tukea ja aikaa ja apua.
Kyllä sinä pärjäät äitinä mut rakenna se tukiverkko itsellesi mistä olen sinulle kirjoittanut
niin pärjäät viellä paremmin.
Kannattaa neuvolassa kanssa jutella henkilökunnalle.
Huolehdi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista se on tärkeätä.
Oletkos saanut uudella paikka kunnallta kavereita / ystäviä???
Kaunista syksyä sinulle

Moikka!
Ihanaa volvomies, kun jaksasit vastata kiireistä huolimatta. Pelastit mun päivän. Olen sulle kiitollinen, kun olet kannustanut minua. Ei ne kaikki miehet onneksi ole sikoja.
Olen innostunut tästä kasvavasta mahasta ja sen sisällöstä. Vähän orpo olo on vielä täällä uudella paikalla. On onni nukkua, kun ei tarvii pelätä kenenkään hyökkäyksiä. Painajaisista en ole vielä päässyt eroon.
Vähän olen varovainen vieraiden ihmisten kanssa.
Uudessa työpaikassa menee ihan ok. On kivoja ja vähemmän kivoja asiakkaita. Otettiin mut onneksi kivasti vastaan.
Muista volvomies säkin levätä!

heippa
joo kyllä jaksan ja vastaan.
Joo ei kaikki miehet ole sikoja ( harvat on ) mut ne kannattaa kiertää kaukaa eli
jos on mustasukkainen, alistava, väkivaltainen, narsisti jne niin ne kierrä ne kaukaa
ja jos on raitis ja savuton niin on vaan plussaa.
Kuinka sinä olet nyt jaksanut???
Onhan se orpo olo kun uuteen paikkakunnalle tulee mut hiljakseen menet vaan eteenpäin ja
yritä tutustua uusiin ihmisiin.
Siitä minä olen todella onnellinen sinun puolestasi että nyt sinulla on turvallinen koti etkä tarvitse pelätä näin se kuuluu mennä elämä ja taas hiljakseen kehität koti olojasi
ja nautit elämästä ja muistat että sinua ei ikinä saa kukaan kohdella huonosti, lyödä, tarttua kiinni, alistaa jne kotona eikäulkona eikä missään siihen teet heti stopin.
Tuli niin onnellinen olo et hetki piti ihan miettiä kun sanoit että on kotona nyt hyvä olla kun ei tarvitse pelätä.
Mut muistutan sinua että rakenna se turvaverkko itsellesi sillä se tiedän että ihmisen
elämässä tulee aina heikkoja hetkiä niin sillon selvijää paremmin.
Minä nautin elämästä ja työstä teen tosin pitkiä työpäiviä ja itse asiassa työ on ollut minun
pelastus joskus ollut niin vaikeata että monesti miettinyt että miten olen jaksanut mut kun on
ollut paljon töitä niin ei ole kerinnyt murehtimaan asioita.
teen ammatikseni maa ja metsätöitä kuin pidän kauppaa ja olen myös postikortti alalla kuin
myös teen traktoritöitä ja kaivinkone hommia
Mut ihminen tarvitsee myös huvia oltiinkin sunnuntaina tytön kanssa kuopiossa irinan
konsertissa ja oli todella kivaa lopussa juteltiin Irinan kanssa ja otin siltä levyn kanteen nimmarin tyttö sai Irinalta nimmarikortin.
Maanantaina oli koulutus päivä ja taas opin uutta asiaa paljon.
Kaunista syksyä sinulle

Moikka!
Kävin eilen neuvolassa. Voi että ku sain hävetä itseäni. Mä ITKIN neuvolassa.😭 Neuvolatäti oli kyllä ihan kiva ja rauhoittava. Sain kerrottua, että olen yksin raskaana ja miten se sai alkunsa.
Kai tässä tarttis mennä jutteleen johonkin. Mutta ku mä jännitän niitä tilanteita, enkä kauheasti ole oppinut puhumaan mun ongelmista. Mua ei ole koskaan kuunneltu ja silloin joskus ku yritin puhua mua ei uskottu.
En vaan halua tulla nöyryytetyksi ja satutetuksi. Siksi yritän esittää vahvempaa kuin olen.
Täytyis saada ostettua isompia housuja. Rupee omat jo kiristämään. No jos sais vielä nukuttua.

Hyvä kysymys, missä elämäntilanteessa tahansa. Mutta luin vastuaksia viesteihisi, joten uskon että sinulla on aihetta elää, ja tuo aihe on ystävät. Käy kertomassa lääkärille ongelmista ja aina jotain ratkaisuja löytyy.