Elääkö vai kuolla?

Elääkö vai kuolla?

Käyttäjä Suruenkeli aloittanut aikaan 31.08.2010 klo 20:59 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Suruenkeli kirjoittanut 31.08.2010 klo 20:59

Moikka!

Elän jatkuvassa pelonvallassa. Olen myös masentunut. En näe ulospääsyä enkä pelastusta. Mulla on suuri halu kuolla. Mulla on unipillerit sitä varten.

En oikein osaa ilmaista itseäni!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 01.09.2010 klo 11:45

Heippa
Miksi sinä elät jatkuvassa pelonvallassa???
Mitkä asiat sinua painaa mieltä???
Onko sinulla ystäviä/ kavereita??? joille voisit kertoa iloja ja suruja se helpoittas eläämääsi.
Mut ei mietitä ikinä itsetuhoajatuksia sillä se ei ole mikään ratkaisu asiaan vaan nautitaan
tästä upeasta elämästä
mut jos on paha olla niin mene heti lääkäriin niin saat sieltä avun.
Ja jos tulee tehtyä typeriä ratkaisuja ja tarvitset avun niin soita heti 112 niin saat heti avun.
kirjoita miten olet jaksanut???
Nyt et vaan saisi jäädä yksin.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 01.09.2010 klo 12:06

Hei,

Mitä pelkäät? Jotain konkreettista vai onko se vain tunne kaikkea kohtaan?

Käyttäjä helemi kirjoittanut 01.09.2010 klo 13:06

..elämän pelkoako? Ei sitä tarvitse pelätä, elämä lipuu kuitenkin niin joutuin ohitse, että ysikymppisenä huomaa sen jo olevan loppusuoralla ja niin paljon jäi tekemättä, mutta ei huolta, vaipat vaihdetaan jo talon puolesta ja ruokakin on valmiiksi laitettua.
Jaksa huomiseen ja huomisen jälkeen on uusi huominen..

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 01.09.2010 klo 14:49

Olen eri mieltä, kyllä sinä osasit ilmasta juuri sen asian ytimen! Luin toista ketjuasi ja tajuan nyt. Miksi olla hengissä kun ei elä!!! Riuhtaise irti elämästä jossa et voi edes hengittää vapaasti! Kerää viimeisetkin voimasi ja tukiverkkosi - huuda apua kaikissa paikoissa kunnes saat apua, ellei sinulla ole ns. luonnollisia tukiverkkoja ympärilläsi. On kyse sinun elämästäsi tai kuolemasta. Olet pystyyn kuollut, koska et saa elää omana itsenäsi ja turvassa. Tuhoisa suhde on syönyt sinut, mutta laita sille stoppi!!! Sinulla on lupa elää onnellisena. En tiedä, mikä sulle on se luonnollinen tie, mutta katso vaikka http://www.apua.fi sivuilta neuvoa mistä löydät lähimmän avun asuinpaikassasi. Tai soita ja kysy neuvoa

Naisten linja

Valtakunnallinen, maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Puhelut ovat luottamuksellisia. Voit soittaa nimettömästi.

Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400
suomeksi ma-pe klo 16-20

Eri puolilla Suomea on myös kriisikeskuksia, voit googlettaa niitä. Ehkäpä joku niistä olisi lähellä sinua ja voisit sitä kautta alkaa purkaa umpikujaasi.

Mutta ehdottomasti avaudu ongelmastasi, älä jää yksin. Mitä useampi pää pohtimassa, sen helpompaa. Yksin näitä ei jaksa. Olet vahva nainen, olet lähtenyt jo hakemaan apua turvakodista ja täältä ainakin. Jatka avun hakemista, kunnes pääset moisesta helvetistä eroon ja lopullisesti turvaan. Virtuaalihalaus että jaksat 🌻🙂🌻

Käyttäjä Suruenkeli kirjoittanut 02.09.2010 klo 19:54

Moikka!
Mä olen niin kusessa. Aina olen pelännyt. Koulussa kiusattiin. Yläasteella opettaja käytti hyväkseen eikä äiti uskonut. Yritin yläasteella itsemurhaa. Sen jälkeen pääsin vaihtaa koulua.

Viikonloppuja pelkään eniten. En tykkää yhtään juopoista. Saan miettiä, menenkö huomenna suoraan töistä turvakotiin vai ystävättärelle. Mieheni on vaarallinen kännissä saati, kun se ottaa koko juopporemmin mukaan. Mieheni yksi kaveri on myös käynyt minuun käsiksi. En tosissaan halua silloin olla kotoa. Mulla on aiheellista pelätä, mitä äijät kännissä keksivät.

Mun täytyy tosissani päästä turvaan. Mä en kauan jaksa. Ennemmin kuolen oman käden kautta, kuin pervosikojen.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 03.09.2010 klo 12:48

Heippa
Joo olen pahoillani sinun puolestasi ei ihmisen tarvitse tuomosta elämää kestää
eikä pidä sallia.
Mut kylläsinä tarvitset ammattiapua???!!!
Otpas heti yhteyttä terveyskeskukseen niin sieltä saat avun ja osaavat kertoa jatko
toimenpiteitä.
Kuin myös perheväkivältaan ei pidä ikinä suostua eikä sallia siihen löytyy kanssa
omat viranomaiset.
Mene heti turvakotiin jos terveyttäsi uhataan ja olet väkivallan uhri. niin sieltäkin
varmasti neuvovat tukipisteitä ja mitä pitää tehdä mut väkivaltasesa suhteessa ei
pidä elää ja yleensä ne pahenee vaan ajan oloon.
meneppä nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilö niin saat heti keskustelu apua
niin auttaa eläämääsi ja laita googleen sana perheasiain neuvottelukeskus niin saat
sieltä upeaa ammattiapua ja kaikki neuvovat sinua niin saat asiasi ja elämäsi kuntoon
Sillä muutosta on eläämääsi tultava ja tukea saat etkä tarvitse olla yksin.
Kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 03.09.2010 klo 15:02

Haluan sanoa sinulle vain sen, että sinulla on ihan yhtäläinen oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin itseäsi kohtaan turvata elämäsi. Sinulla on oikeus kotiin, jossa olet turvassa. Johon ei astu sisään ketään, joka uhkaa turvallisuuttasi. Se on kansalaisoikeuskin! Ja sinulla on velvollisuus tehdä parhaasi, että olet niin fyysisesti kuin henkisestikin suojassa. Velvollisuus minääsi kohtaan, että se voisi joskus kukoistaa ja löytää sisäisen rauhan.

Pelko on itselleni hirveän tuttu teema. Olen kantanut pelkoa muassani vuosikymmeniä. Kun pahin kriisivaihe alkoi mennä ohi, ja aloin päästä tolpilleni, aloin tehdä monia asioita vain voittaakseni pelkoni. Sitten kun todellisia pelättäviä ihmisiä ei enää ollut ympärilläni. En halua elää pelkojeni vankina koko elämääni. Sitä vapautta toivon sinullekin, että vapautat itsesi vankilasta. Käytät tukea ja apua sen saavuttamiseksi. Toivon hartaasti, että olet turvannut tulevan viikonloppusi.

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 03.09.2010 klo 15:29

Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä naisten turvakotiin. Voit googlettaa verkosta, mikä turvakoti olisi lähinnä sinua. Älä jää väkivaltaisten miesten armoille, vaan hae apua ajoissa! Muista, että laki on sinun puolellasi. Raiskaus ja muu väkivalta on Suomessa lailla kielletty. Myös sosiaalipäivystys auttaa varmasti sinua eteenpäin. Tsemppiä!

Käyttäjä Suruenkeli kirjoittanut 04.09.2010 klo 19:10

Moikka!

Olempa yllättynyt, kun noin moni on mulle vastannut. Tarviin kyllä jonkun tuki-ihmisen. Taidan ottaa yhteyttä jo ensiviikolla, jos uskallan.
Majailen nyt ystävättäreni olkkarin lattialle. Mun tarvii hakea uusi kämppä. Pelkään äijääni ihan tosissani. Asun mielummin yksin. Lapsia en koskaan hanki. Tää maailma on kauhea ja turvaton paikka lapsille. En halua koskaan lasten kokevan samaa kuin mää. Ei koskaan!
Äijä on yrittänyt soitella eilisestä asti ja jätellyt vastaajaan viestejä: pikkupillulle eli minulle. Se loukkaa mua tosi paljon ja ahdistaa. Enkö mä ole miehelle mitään muuta? Jos mä pääsen siitä kusipäästä eroon, en halua enää yhdenkään miehen koskevan minuun. Jos joku vielä kajoaa minuun vastoin tahtoani, tapan itseni!

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 04.09.2010 klo 21:22

Ei - sinä et tapa itseäsi - miksi pitäisi? Miksi sinun pitäisi tehdä tilaa jollekin, joka ei kunnioita sinua ja koskemattomuuttasi? Ei sinun pidä muuttaa tapojasi, vaan heidän. Paitsi että sinun pitää opetella kunnioittamaan itseäsi ja koskemattomuuttasi niin, että nyt aikuisena osaat tehdä sille heti stopin, kun yhtään merkkiä sen uhastakaan on ilmassa. Haet tukea ja apua niin, että pääset kaikkia noita ihmisyyttäsi loukanneita asioita työstämään. Etpä ole hääppöistä arvostusta saanut sinäkään lapsuudessasi, että uudelleen ja uudelleen joudut näihin tilanteisiin, etkä osaa niihin tarttua tarpeeksii ajoissa suojataksesi itseäsi. Nyt voit alkaa kuitenkin opetella. Voit samalla alkaa rakentaa itsellesi ihmisarvosi mukaista elämää. Ensimmäisen kerran elämässäsi(kö)...kyllä sitä voi rakentaa ihan koko elämänsä ajan elämäänsä uusiksi. Näin teen minäkin. Yritän ja ponnistelen. Ja ainakin turvallinen koti minulla on nyt ollut jo muutaman vuoden. Se on elämän perusasioita. Linnake jossa saa olla oma itsensä ja rauhassa kaikelta pahalta maailmassa. Paikka johon en laske ihmisiä, jotka eivät minua arvosta. Siis ei vain ihmisiä jotka eivät harrasta fyysistä väkivaltaa vaan myös niitä jotka eivät kohtele minua henkisesti latistaen. Kotini on linnani, turvapaikkani. Siellä haluan, että minulla on hyvä olla. Se on ensisijaisen tärkeää. Sitten toinen taistelutanner on ulkomaailma, jossa on pitänyt opetella kuinka puolustautua. Kuinka kunnioittaa itseään ja muita. Kuinka vaatia muilta kunnioitusta ja sen mukaista käytöstä itseä kohtaan. Se on pidempi ja vaikeampi läksy...mutta opetellaan 🌻🙂🌻

Käyttäjä Suruenkeli kirjoittanut 06.09.2010 klo 11:30

Moikka!
Pelkään niin vietävästi! On sentään yksi viikonloppu takana, kun minua ei ole satutettu. Ystäväni on nyt töissä ja olen yksin. Pelkään, jos mieheni löytää minut täältä. Tarviin turvamiehen.

Minulla on paha mieli. En ollut miehelleni kuin seksilelu ja panopuu. Illalla hän soitti ja uhkasi tulla ja hakata minut, kun löytää minut. Minä vapisen niin vietävästi. En tiedä, odotanko ystävääni palaavaksi vai soitanko poliisin/ambulanssin hätiin. Olen niin riekaleina. En uskalla lähteä täältä yksin.

Minut on turmeltu, pilattu, häpäisty. En ole enää minä. Minusta on enää tyhjäkuori jäljellä, joka lentää tuulen mukana pois. Pelkään jopa varjoani. Koitan soittaa jostain apua.

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 06.09.2010 klo 15:12

Jep, mutta eivät nuokaan ihmiset ole yli-ihmisiä...eivät tule läpi lukkojen esimerkiksi...kuten minä pelkoharhoissani aikoinaan aloin uskoa itse, että exäni pystyy oikeasti avaamaan ulko-oven lukon...sitähän tämä juuri on, että nuo ihmiset ovat saaneet meistä yliotteen syöttämällä päähämme valtavia pelkoja, jotka eivät perustu aina edes realiteetteihin...he luovat meidän päähämme kuvan heidän kaikkivoipaisuudestaan. Mutta sitä he eivät ole!!! Heillekin yhteiskunta voi asettaa rajat. Usko mua. Turvaudut ulkopuolisiin niin kauan, kun et pysty turvaamaan itse itseäsi ja uskomaan siihen, että sinusta on siihen. Ja ilman muuta jollet ole vielä hakenut, hae itsellesi jonkinlaista terapeuttista ammattiapua, että pääset hiljalleen mm. noista epärealistisista peloista. Ja että voit yhä enemmän oppia luottamaan siihen, että sinä yksinkin pystyt turvaamaan itsesi. Tiedän, että se on pitkä tie. Itselläkin polku on vielä kesken ja paljon työstettävää pelkojeni kanssa. Mutta enää ei tarvitse pelätä kotona eikä jokaista kadulla vastaan kävelevää, eikä hiivistellä kotinurkilla, josko exäni löytyy sieltä.

Tärkeintä on kuitenkin, että uskot siihen, että sinulla on oikeus väkivallattomaan elämään. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä sitä oikeutta sinulta!!!! Ja muutat elämäntilanteesi sen mukaiseksi pikku hiljaa.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 07.09.2010 klo 10:06

Heippa
Kauanko olet elänyt väkivaltasessa suhteessa???
Tämä on sitten minun neuvoni ja minä tekisin näin jos olisin sinä.
Laita miehellesi textari et meidän yhteis elämä on loppu ja et ole missään tekemisissä ja et
saa soittaa etkä laittaa textaria etkä muutenkaan ottaa yhteyttä
ja jos uhkailet niin haet lähestymiskiellot ja teet rikosilmoituksen .
Luonnollisesti saat takasin puhelut tai viestit mut älä lähde siihen leikkiin eli et vastaa.
Minkä ikäinen sinä olet???
Nämä väkivaltaiset, narsistiset ihmiset ovat sellaisia että ne kannattaa kiertää kaukaa.
Mut että et jää yksin ja varsinkin kun tulee heikkoja hetkiä niin tarvitset tukea niin mieti
onko ystäviä joihin voit ottaa yhteyttä ja niinkuin sanoin niin mene nettiin ja
googleen ja laita hakusanaksi tukihenkilo ja hommaat itsellesi heti sellainen ja laita hakusanaksi perheasiainneuvottelu keskus niin sieltä saat upeaa ammatti apua ja kerro kaikki mikä mieltä painaa ja sano erityisesti että olet perheväkivallan uhri niin ne osaa ohjata sinut oikean avun piiriin.
Ota heti noihin yhteyttä niin saat apua etkä tarvitse olla yksin.
Kuin myös tiedän että täällä suomessa on upeita miehiä niin älä meitä kaikkia syyllistä
äläkä vihaa mut sinulla nyt on ääri laidasta oleva mies.
JA muistutukseksi viellä jos uhkailee niin tee rikosilmoitus niin sillon se joutuu tekemisiin
viranomaisten kanssa niin varmasti miettii asioitaan ei väkivaltaan ikinä pidä alistua
Kirjoita miten olet jaksanut
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä Suruenkeli kirjoittanut 07.09.2010 klo 20:00

Moikka!
Mä oon ollut kolmisen vuotta tässä suhteessa. Onneksi ei olla naimisissa. Oon vähän päälle kolmekymppinen. Oon kaupassa töissä. Nyt kyllä saikulla, kun mies mursi mun käden.
Laitoin tekstarin, että meidän tiet päättyy. Se vaan yrittää soitella takaisin. Ja lähettänyt rivoja tekstiviestejä! Mä en ole kenenkään pikkupillu! 😭 Mä olen niin loppu!
Mun täytyis saada mun omaisuus jotenkin pois asunnosta ilman, että mies on paikalla. Miten mä murtuneella kädellä mitään siirtelen. 😟
Ei tää elämä ennenkään hääppöstä ollut, mutta nyt tähän ei löydy edes sanoja.
Mä en tiedä, miten mä tästä selviin. On mulla vielä ne pillerit...Jos mä otan ja nukun pois...

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 07.09.2010 klo 21:43

Heippa
Kirjoitan lyhyesti nyt ja huomenna kirjoitan pitemmän viestin mut vaikka nyt elämä
murjoo niin kyllä elämä järjestyy sen tiedän.
Mut tärkein asia mitä haluan sanoa niin missään nimessä et mene yksin mitään omia
tavaroita hakemaan pois se on sinulle turvallisuusriski ja suuri????
Mut kyllä elämä järjestyy