Olen 22-vuotias vastavalmistunut nuori nainen ja kaipailisin todella kipeästi neuvoja, miten jaksaa tässä elämässä. Elämäni kuulostaa pääpirteissään varsin normaalilta ja mukavalta. Olen juuri saamassa työpaikan uudesta kaupungista, koulut on ohi ja elämä edessä.
Tunnen kuitenkin itseni todella yksinäiseksi ja eksyneeksi. Tuntuu että elämällä ei ole mitään sisältöä, ja olen vain tuuliajolla tässä isossa maailmassa. Muutettuani opiskelemaan uudelle kaupungille, vanhat tutut kaverit hieman jäivät. Minulla kyllä on pari ystävää joiden kanssa viettää aikaa, mutta he seurustelevat tahoillaan ja olemme muutenkin ehkä hieman erilaisia ihmisiä kaikki. Tuntuu että olen niin yksinäinen. Minulla itsellänikin oli puolen vuoden mittainen seurustelusuhde, joka kariutui kesän alussa, ja sekin saa osaltaan oloni kovin orvoksi.
Nyt kysyisinkin teiltä muilta, miten ihmeessä saisin elämäniloni takaisin? Ja sen itsevarmuuden mikä minulla ennen oli?? Miten en kokisi itseäni niin yksinäiseksi ja arkea niin tyhjäksi?
kiitos kaikille jo etukäteen🙂
Hienoa, että sulla on työpaikka tiedossa! Työpaikalta voi ajan kuluessa saada työkavereiden lisäksi myös ystäviä. Usein samanhenkiset ihmiset hakeutuvat samaan työpaikkaan. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen puolisonsakin työpaikaltaan. Ehkä löydät elämänilosi sieltä.
Kannattaa yrittää keksiä joku addiktoiva harrastus. Nyt kohta on syksy ja silloin alkaa esim. kansalaisopistoissa ja muualla uusia kursseja. Jos pidät vaikka tanssimisesta, niin hakeudu tanssikurssille. Vaihtoehtojen määrä riippuu tietysti siitä kaupungista, jossa asut.
On se kumma miten paljon meitä yksinäisiä ihmisiä tähän maahan mahtuu. Itse olen ollut yksinäinen koko elämäni, joten olen huono antamaan neuvoja, mutta ehkä jotkut asiat toimivat sulle paremmin kuin mulle. Ethän kuitenkaan täysin yksin ole ainakaan kirjoituksesi perusteella, joten varmaan ystävystyminen on siksi sulle helpompaa kuin mulle.
Hei! Tunnistin vähän itseäni viestistäsi, vaikka minulla on vielä monta askelta otettavana tuonne missä sinä olet! Olen kohta 25v miehenalku enkä ole saanut mitään muuta koulua päätökseen kuin peruskoulun. Muutin juuri 13-vuoden jälkeen paikkakunnalle missä olen asunut lapsuuteni ja tarkoituksena olis nyt syksyllä aloittaa taas opiskelut.
Minullakin kariutui juuri n. puolen vuoden suhde ja olen todella yksin, kun kaverit olen jotenkin onnistunut karistamaan elämässäni. Pohdin samalla tavalla että mitenköhän tästä eteenpäin ja mistä saan mielekkyyttä elooni. Luulen että kun työsi alkavat (onneksi olkoon muuten!) saat elämän rytmistä paremmin kiinni ja ehkä työpaikalta löytyy samanhenkisiä joiden kanssa nähdä jopa vapaa-ajalla? Netin kautta voi myös tietysti löytää samalta paikkakunnalta ihmisiä joiden kanssa juttu luistaa 🙂 .
En oikein osaa antaa sen parempia neuvoja antaa kun tuntuu että välillä omakin yrittäminen on vähän niin ja näin.. Ja niinkai se onkin, itse pitää olla aktiivinen ja jaksaa yrittää. Hyvää kesänjatkoa sinne ☺️