Eilen kaikki menetti merkityksensä. Mitä nyt teen?
Ehkä kerron hiukan itsestäni. Olen 24-vuotias, opiskelen ammattikorkeakoulussa sekä työskentelen osa-aikaisesti myyjänä. Olen ollut muutaman viikon sairauslomalla masennuksen vuoksi. Reilu viikko sitten vaikea elämäni sai ainakin osittain selityksen: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aloitin reilu viikko sitten lääkityksen, jonka tarkoituksena on tasata mielialaa. Lääkkeiden lisäksi käyn kerran viikossa juttelemassa polilla sairaanhoitajalla. Seuraava aika on maanantaina. (Eipä sekään tunnu auttavan. Saan vaan kehuja miten olen miettinyt asiat hyvin läpi päässäni. Miksei ne sitten muutu paremmaksi, jos hienosti tiedostan asioita itse.)
Olen yksin päivät kotona, kun avomieheni on ainakin 8 h töissä ja muilla menoillaan. Yksin oleminen on hankalaa. Olen yrittäny vastahakoisesti ottaa yhteyttä kavereihin (ei huvittaisi oikeasti yhtään nähdä ketään), mutta jo kaksi kaveria perui tapaamiset ja yksi ei ole lupailuista huolimatta ottanut yhteyttä. Eilen tänä pahaolo ja kaikki kävi liian vaikeaksi ja join paljon alkoholia, mikä ei tietenkään mieltäni parantanut. Päätin syödä lääkkeitäni sekä oikeastaan kaikkea mahdollista mitä lääkekaapissa oli. Hieman sekaisin ehdin itseni saada, kun mieheni tuli kotiin ja pisti tietenkin stopin koko hommalle. Soitti jonnekin myrkytyskeskukseen ja päivystykseen, mutten ehtiny ottaa vaarallisia määriä niin ei sieltä mitenkään toimittu.
Oloni ei ainakaan parantunut ja tänään millään ei ole enää mitään merkitystä. Mieheni ei lähde minnekään kotoa, kun pelkää jättää minut yksin kotiin. Ei hän kuitenkaan polillekaan soittanut vaikka olisi ollut koko päivä aikaa. 🙄
Mieheni on niin surullinen ja avuton ja minua ei voisi vähemmän kiinnostaa mitä tapahtuu. Lauantaina hänen on viimeistään lähdettävä töihin, eikä voi minua vahtia. Enkä kyllä yhtään tiedä mitä teen, kun yksin jään. Päivystykseenkö mä soitan ja sanon, että ”apua, haluan tappaa itteni.” Haluaisin vaan tän olon pois. Onkohan missään sellaista apua mikä auttaa oikeasti?
😞
Mies lähti käymään menoillaan ja kaupassa. Täällä mä yksinäni tuijottelen noita lääkepaketteja ja mietin, että mitähä tekis. Kukaan kaveri ei vastaa. Voiko tää oikeesti tästä vielä hyväksi kääntyä?
Elämäkö menetti merkityksen kun todettiin kaksisuuntainen häiriö?
Diagnoosin saaminen on jo puoli voittoa sun tilan paranemiseksi.
Lääkkeet vaikuttavat pitkässä piuhassa, motivaatio ottaa ne ajallaan on hyvä olla kohdallaan, jos mielit tilasi paranevan.
Ei mikään mahdoton tilanne kuitenkaan.
Luota itseen ja noudata lääkärin annostusohjeita, tuo tilanne menee ohi, ei kestä kauaa kun toimit niinkuin pitää. Sulla on masennusvaihe menollaan ja sen aikana on erityisesti syytä ulkoilla, syödä normaalisti ja levätä lääkkeiden oton lisäksi.
Anna itselles aikaa tilanteen kohenemiseksi. Voimia sulle!
Sinä selviät kyllä.
Osasimpas olla epäselvä, vaikka ei nämä ajatukset ole selviä mun päässänikään.
Erakoksiko ymmärrän tuo mitä sanoit tuosta diagnoosista ja olen kyllä samaa mieltä. Oikeastaan tuo, ettei millään ole mitään merkitystä enää alkoi tuosta keskiviikkoisesta tapahtumasta. Olisin halunnut tehdä itselleni pahemmin, jossa en onnistunut. Nyt en pysty ajattelemaan muuta kun itseni vahingoittamista. Herään öisin ajatukseen, enkä saa enää unta. Mietin sitä vain jatkuvasti enkä saa sitä millään mielestäni pois vaikka yrittäisin mitä. Vaivaako tämä asia minua nyt niin kauan ennenkuin saan ajatukseni vietyä loppuun?
Huomenna onneksi aika polille jospa saisin apua.
Pinja2 kirjoitti 24.11.2013 17:6
Osasimpas olla epäselvä, vaikka ei nämä ajatukset ole selviä mun päässänikään.
Erakoksiko ymmärrän tuo mitä sanoit tuosta diagnoosista ja olen kyllä samaa mieltä. Oikeastaan tuo, ettei millään ole mitään merkitystä enää alkoi tuosta keskiviikkoisesta tapahtumasta. Olisin halunnut tehdä itselleni pahemmin, jossa en onnistunut. Nyt en pysty ajattelemaan muuta kun itseni vahingoittamista. Herään öisin ajatukseen, enkä saa enää unta. Mietin sitä vain jatkuvasti enkä saa sitä millään mielestäni pois vaikka yrittäisin mitä. Vaivaako tämä asia minua nyt niin kauan ennenkuin saan ajatukseni vietyä loppuun?
Huomenna onneksi aika polille jospa saisin apua.
Luulenpa ett asia vaivaa sinua niin kauan kunnes tulee muuta ajateltavaa, mikä vie mielenkiinnon tästä itseä tuhoavasta ajatusvyyhdestä. Mikä käynnisti sen, siinä sen sammuttamisen avaimet? Kerro vähän miten koet asioita nyt kun tämmöinen vaihe.