En oikeen tiedä mitä tänne pitäisi kirjoittaa. Unohdan varmaan monta asiaa mutta yritän. Aikuinen melkein 30v mies. Koko elämän melkeen kärsinyt mt ongelmista pahimpina lapsuustraumat ja sen aiheuttama epävakaa persoonallisuus häiriö. Itsemurha yrityksiä myös nuoruudessa monta ja jatkuvaa itsetuhoisuutta. On toki elämään mahtunut paljon hyvääkin myös aika ajoittain. Nykyään viimeiset 6kk ahdistusongelmat ja runsas melkein päivittäinen alkoholinkäyttö lisänneet taas itsemurha ajatuksia. Nuorena oli ystäviä ja pitkäaikaisia parisuhteita joista yhdestä en ole vieläkään päässyt kokonaan vieläkään irti. Sellainen ns. The One love tapaus. Sitä on vaan niin yksin ollut vuosia mutta jaksaa silti vielä ulospäin näyttää pirteältä ja iloiselta. Ei nämä ongelmat ulospäin näy kun ne osaa peittää ja siihen on tottunut. Osittain rakastan elämää, olen myös klassinen kyyninen taiteilija ja minulla on monta asiaa jotka pitää hengissä mutta osittain olen niin apaattinen jo että toivoisin vain että vaikka auto ajaisi päin niin ei tarvitsisi kärsiä enää. Niinkin on jo nuorena kerran käynyt. En tiedä haenko tällä mitään, halusin vain purkaa tunteita.