Taas jossakin ihmeellisessä elämän kääntöpisteessä. Ei olisi oikein śanoa että miksi aina näin. Vaikka taas se siltä tuntuukin. On kai elämään mahtunut joitakin onnen kantamoisiakin, Pitäisi kai muistella ja ajatella niitä eikä miettiä ikäviä asioita. Ei kai sen pitäis olla maailman loppu että on 50v, eihän sen tarvitse tarkoittaa että älämällä ei ole mitään tarjottavaa eikä minulla sen enempää. ei kai se tarkoita että ei ole odotettavissa enään kun vanheneminen ja sen myötä valmistautuminen kuolemaan eihän ?