Hei "Hipsu1"

Kun luin viestiäsi, ajattelin heti, että sinun pitäisi päästä kasvotusten kertomaan jollekin tilanteestasi. Kun kertoo jollekin omista murheistaan ja vastoinkäymisistään, se jollain lailla helpottaa oloa, vaikka asiat eivät olisikaan muuttuneet. Suosittelen, että menet esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijän vastaanotolle "ajattelemaan ääneen". Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta otaksun, että sinne pääsisit nopeimmin. Myös terveyskeskuksen psykologi voisi auttaa sinua jollain lailla.

Vaeltaja-ihmettelijä

🙂🌻

Hipsu1 kirjoitti 19.4.2013 23:48

Tilanne on sellainen, että itkettää koko ajan, monta päivää peräkkäin. Oikeastaan kaikki päivät on sellaisia, että saattaa rueta itkemään mistä tahansa asiasta. Mitään vastoinkäymisiä, pienimpiäkään ei kestä eikä jaksa. Töitä ei ole, eikä niitä jaksa edes hakea. Haluaisin muutta täältä paikkakunnalta pois, koska täällä ei ole mitään, työmahdollisuuksia ei käytönnössä ole, ainakaan omalta alalta. Muutenkin tänne tulo piti olla vain välivaihe edellisen määräaikaisen työn jälkeen, kun täällä oli kumppani. 7 vuotta on oltu yhdessä, mutta viime vuoden keväästä lähtien on ollut vaikeampaa, kun olin niin huonossa kunnossa edllisen työpaikan ja sen työn loppumisen takia. Kumppani muutti ensin omaan asuntoon ja sitten muutti kotipaikkakunnalle ja otti opintovapaata. Nyt kertoo kärsivänsä jostain omista kriiseistä. Hän ei ole millon minkäkin syyn takia halukas näkemään tai tapaamaan, ei vastaa puhelimeen viesteihin jne. Joskus saa kiinni ja lupaa soittaa mutta ei soita kuitenkaan. Lupaa tulla sitten ja sitten sinä ja sinä viikonloppuna mutta ei tule kuitenkaan. Esim. viime viikonloppuna lupasi tulla, ei tullut. Sanoi, että seuraavana viikonloppuna sitten ainakin, mutta ei tule, kun kuulemma ei jaksa tehdä mitään. Ja olisin nyt tarvinnut erityisesti tukea, koska olin luvannut hoitaa yhden harrastusjutun tänä viikonloppuna lauantaina. Itken vain koko ajan, eikä joku diapam auta siihen. Muita lääkkeitä ei syö tällä hetkellä. Söin 11 vuotta yhtäjaksoisesti mas. lääkkeitä, mutta ei niistä ollut apua juurikaan. Ne vain lihottivat minut muodottomaksi ja olin silti masentunut niidenkin aikana. Masennus uusi ja mielialat vaihtelivat ja voin huonosti niidenkin aikana. Kun lopetin ne joku aika sitten lääkärin kanssa keskustellen niin aloin heti sen jälkeen fyysisesti voimaan paremmin. En nuku koko ajan ja on virkeämpi. Saatan syödäkin vähemmän. Mutta en jaksa edelleenkään mitään, esim. hakea töitä. Kuntoutustuelle eivät halua päästää minua. Aika moni asia on sekaisin eikä tunnu jaksavan enää mitään.

Hei !
Mulla n. 2kk sitten oli ihan samanlaisia tuntemuksia, itkin joka päivä, en tiennyt miksi.
Oli koko ajan hirveän "paha olo" (psyykkisesti) Lääkäri laittoi minut heti (pitkälle) saikulle
ja erik.lääkäri teki vielä lääke muutoksia. Pikku hiljaa olo alkoi piristyä ja
nyt oon "suhteellisen" hyvässä kunnossa. Töihin minusta kyllä ei ole, enkä aio mennäkkään.
Ikää on sen verran jo ,että työt on kyllä minun osalta tehty.Itke vaan paha olosi pois,se helpottaa, ainakin mua helpotti. Sinulla on kyllä vähän eri lähtökohdat kuin minulla.
Olet varmaan minua nuorempi,
mutta ei se minusta pitäisi hoitoon vaikuttaan. Hae vain rohkeasti apua,kyllä sinä vielä
nouset siitä. Tsemppiä sulle ! 🙂🌻