Kyllä täälläkin on hyvin masentavia otsakkeita. Me ihmiset voidaan niin huonosti, miksi?
Mulla ainakin on monien vuosien jälkeen tullut sellainen tunne, etten tätä elämää enää jaksaisi. Sitä on taistellut jo monta vuotta, valittamista ei periaatteessa pitäis olla, mutta nyt ei enää jaksaisi. Juu, olen yksinäinen, opiskelen, käyn töissä, välillä vain itken, kun en enää jaksaisi.
Ei ole sitä toista aikuista, joka jakaisi kaikkia mukavia ja vähemmän mukavia asioita. Sitten oma lapsi purkaa agressioitaan sanallisesti ja vähän läiskienkin minuun. Toinen lapsi (jo kotoa pois muuttanut) on selkeästi hyvin väsynyt elämäänsä, enkä ymmärrä, miten voisin häntä auttaa. Oma äitikin tarvitsisi apua, mutta minun on vaikeaa päästä hänen luokseen. Olen aiemmin kokenut kaikenlaista elämässäni, takana on ero lasten isästä ja sen jälkeen pari suhdetta on pitänyt laittaa poikki. Yksi näistä miehistä oli selkeästi narsistinen, jonka suhteen laitoin parin kuukauden jälkeen poikki. Mieluummin yksin, kuin satuttavassa ja sairastuttavassa suhteessa.
Taistelen taas unien pysymisen kanssa. Ja koetan keksiä arkeemme iloa. Se vain on kaiken vastuun taakan alla vaikeaa.
Ei vain oikein jaksaisi. Sitä itken.
Hei Eveny!
Tiedän että elämä voi olla joskus hyvin raskasta. Ero, yksinhuoltajuus, rikkonaiset suhteet jne. Minä ole sinua paljon vanhepi, enkä ole koskaan eronnut. Suonet että annan vinkin.
Mitäs jos kokeilet seuraavaa konstia. Ensinnäkin sinä olet hyvin Rakastettava ihminen. Rakasta itseäsi. Usko itseesi. Opettele olemaan positiivien, mys suhteessasi itseesi. Olet hyvä ihminen ja usko siihen. Usko myös muitten hyvyteen. Vain harva ihminen tahtoo toiselle pahaa oikeasti. Anna anteeksi itsellesi ja muille. Anteeksianto vapauttaa.
Usko hyvään. Usko ihmeisiin. Niin niitä alkaa tulla elämääsi. Sinulla on rakastettavia lapsia. Tahdot niille varmasti hyvää! Kokeile positiivista asenetta heihinkin. Sano kaiuniita sanoja, kiitä heitä ja kannusta heitä. Sano toisille niitä sanoja mitä haluasit kuulla itsekkin. Aurinko alkaa paistaa myös sinulle kerran. Positiivisella mielellä jaksaa paremmin. Hyvää alkavaa vuotta sinulle Eveny!
lainaus]
Eveny kirjoitti 12.1.2014 17:6
Kyllä täälläkin on hyvin masentavia otsakkeita. Me ihmiset voidaan niin huonosti, miksi?
Mulla ainakin on monien vuosien jälkeen tullut sellainen tunne, etten tätä elämää enää jaksaisi. Sitä on taistellut jo monta vuotta, valittamista ei periaatteessa pitäis olla, mutta nyt ei enää jaksaisi. Juu, olen yksinäinen, opiskelen, käyn töissä, välillä vain itken, kun en enää jaksaisi.
Ei ole sitä toista aikuista, joka jakaisi kaikkia mukavia ja vähemmän mukavia asioita. Sitten oma lapsi purkaa agressioitaan sanallisesti ja vähän läiskienkin minuun. Toinen lapsi (jo kotoa pois muuttanut) on selkeästi hyvin väsynyt elämäänsä, enkä ymmärrä, miten voisin häntä auttaa. Oma äitikin tarvitsisi apua, mutta minun on vaikeaa päästä hänen luokseen. Olen aiemmin kokenut kaikenlaista elämässäni, takana on ero lasten isästä ja sen jälkeen pari suhdetta on pitänyt laittaa poikki. Yksi näistä miehistä oli selkeästi narsistinen, jonka suhteen laitoin parin kuukauden jälkeen poikki. Mieluummin yksin, kuin satuttavassa ja sairastuttavassa suhteessa.
Taistelen taas unien pysymisen kanssa. Ja koetan keksiä arkeemme iloa. Se vain on kaiken vastuun taakan alla vaikeaa.
Ei vain oikein jaksaisi. Sitä itken.
🙂🌻
Moi ajattelija.
Sä tarkoitat hyvää varmastikin, mutta mua tää nyt ei auttanut tähän hetkeen yhtään.
Anteeksianto on toki tärkeä asia ja moni muukin mainitsemasi.