Onko kellään kyseistä sairautta ja jos on, nii miten vaikuttaa elämään? Mulla epäillään tätä ja et se ois lauennu trauman seurauksena. Lääkkeitä on kokeiltu mut mitkään ei auta.
Hei, olen saanut sen käsityksen että dissosioinnissa on kyse tavallaan taantumistilanteista jonnekin traumaattiseen kokemukseen/kokemuksiin esim. lapsuudessa. Tuollaisessa tilanteessa ei välttämättä kykene kuulemaan eikä näkemään sitä hetkeä, jossa tilanteessa sillä sen oireen laukeamishetkellä on. Vaan on kuin sen ajan kaukana menneisyyden traumatilanteessa. Se on kuulemani perusteella tila, joka voi mennä/menee ohi vetäytymällä toisten seurasta. Jollakin se purkautuu itkun kautta, joku toinen voi raivota. Yksilöllistä on miten sen kokee, miten reagoi. Suojamekanismeja, selviytymiskeino ollut tavallaan silloin, ja kai riippuu elämän tilanteista; jnkn tilan muistuttaessa traumatilanteesta dissosiaatio laukeaa päälle kunnes sitä suojaa ei enää tarvi. Terapiassa sen käsittely vähentää oirehtimista.