Depersonalaatio? Aivan hirveetä!
Mulla tuolla yks viesti missä kerron vähän tilanteestani. Raskasta päivästä päivään. Nyt on tullu tämä olo että tuntuu että ei tunne itseensä. Vois nukkua kokoajan, hirveesti väsyttää jatkuvasti. Vaikka kuinka koittaa käydä kävelyllä pyöräilemässä niin en kyllä saa sitä hyvän olon tunnetta. Sit pahin tämä käden jalkojen ihme tunne ,tosi vaikee selittää tuntuu siltä kun ei pystys kontrolloimaan niitä mutta silti ne kyll tottelee niin kuin haluan. Silti ne tuntuu kun ne ei ois mun ja jos koskettelen toisella kädellä toista kättä niin tuntuu kun se ois jonkun muun käsi. Tuntuu kun pää ois vaan kiinni tässä ihmeellisessä kropassa. Koskaan ennen ei ole ollut tämmöstä, niin raskasta. Onks tähän mitään apuja? Tuntuu muutenkin. Ku ois ihan sekasin vaikka järki pelaa. Tottakai sitä on tosi masentunut ku tää jatkuva paska! Onko muita jolla on ollut samanlaisia tuntemuksia? Koitetaan koko ajan nousta näistä paskoista kai se on vaan taisteltava! Tsemppiä kaikille!
Ollaan kirjoiteltu vähän samanlaisista tuonne Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö -keskusteluun. Käy tsekkaamassa!! Tsemppiä ja voimia!
Miten. Sinä jakselet liljalaakso?
Heippa.
Tuttu tunne, ja todella häiritsevä. Minulla on nyt jo pitkän aikaan tuntunut samalta.
Kun katson peiliin, tulee monesti sellainen olo:"kuka tuo on?".
Mutta noihin kehollisiin tuntemuksiin. Onko niskasi jumissa?. Eli tuollaiseen oloon on myös se fyysinenkin syy olemassa. Toki se psyykkinenkin on olemassa, mutta ainakin omalla kohdallani lihasjumitus pahentaa oloa huomattavasti.
Juuri sellainen "sekaisin" olo, päässä on vain yhtä puuroa, ei saa oikein "mistään kiinni" ja on vain sellainen "leijuva" olo.
Kannattaa ihan kokeilla hierontaakin, siinä ei ainakaan mitään häviä.
Peter- kirjoitti 5.6.2013 18:55
Miten. Sinä jakselet liljalaakso?
Vaihtelevasti jakselen. Pahimmat "oudot olot" on kyllä ehkä voitettu. Kiitos lääkkeiden ja terapian.
Hei..
Depersonalisaatio,redeaalisaatio,dissosiaatiohäiriö,ovat olleet seuranani lapsesta asti.
Muistan ne ensimmäiset kerrat jolloin koin sen kauhun.
Epätodellisuuden tunteen ja itseni vierauden,olemattomuuden ja mielettömän kauhun;kuka minä olen?
N.parikymppisestä 34vuotiaaksi se oli poissa,taka-alalla jossain.
Olihan minulla osittain välttämiskäyttäytymistä,fobioita,mutta jotenkin luulin ,että niitä oli kaikilla.
Haluaisin tästä keskustella samoja kokeneiden kanssa.Lapsena ja nuorena juoksin suoraan sanoen henkeni edestä se "Kauhun"tullessa,enkä vieläkään ole täysin sinut sen olon kanssa,mutta enää en juokse.
Olen känyt terapiaa jos jonkinlaista,mutta pelkopillereitä ei sinällään ole.En tunne ketään muuta samoin kokevaa,olen kyllä tietoinen kohtalokavereista,sisarellani oli lapsena,mutta ei näin voimakkaasti.
Turvattomuuden tunne ja olemattomuus itsessä yllättää vieläkin ,yksin ollessa varsinkin.
Olosta seuraavat paniikit ja muut ahdistukset ja fobiat.
Näistä oloista on ehkä keskustelu jossain muuallakin,nyt en vain löytänyt niitä.Toivon keskustelua.🙂👍
Mollymaija kirjoitti 12.9.2013 22:36
Hei..
Depersonalisaatio,redeaalisaatio,dissosiaatiohäiriö,ovat olleet seuranani lapsesta asti.
Muistan ne ensimmäiset kerrat jolloin koin sen kauhun.
Epätodellisuuden tunteen ja itseni vierauden,olemattomuuden ja mielettömän kauhun;kuka minä olen?
N.parikymppisestä 34vuotiaaksi se oli poissa,taka-alalla jossain.
Olihan minulla osittain välttämiskäyttäytymistä,fobioita,mutta jotenkin luulin ,että niitä oli kaikilla.
Haluaisin tästä keskustella samoja kokeneiden kanssa.Lapsena ja nuorena juoksin suoraan sanoen henkeni edestä se "Kauhun"tullessa,enkä vieläkään ole täysin sinut sen olon kanssa,mutta enää en juokse.
Olen känyt terapiaa jos jonkinlaista,mutta pelkopillereitä ei sinällään ole.En tunne ketään muuta samoin kokevaa,olen kyllä tietoinen kohtalokavereista,sisarellani oli lapsena,mutta ei näin voimakkaasti.
Turvattomuuden tunne ja olemattomuus itsessä yllättää vieläkin ,yksin ollessa varsinkin.
Olosta seuraavat paniikit ja muut ahdistukset ja fobiat.
Näistä oloista on ehkä keskustelu jossain muuallakin,nyt en vain löytänyt niitä.Toivon keskustelua.🙂👍
Mulla sama homma, lapsena tuntemani epätodelliset olot ei vaan ollu näin häiritseviä. Ne kesti muutamia minuutteja ja oli poissa. Nyt 23 vuotiaana koin jonkinlaisen romahduksen muutamia kuukausia sitten. Päivittäin rajuja paniikkikohtauksia, voimakasta ahdistusta joka varmasti aiheuttaa tämän depersonalisaation. Epätodellinen, pelottava, ahdistava olo on kestänyt minulla jo kuukausia. Ei toki yhteen putkeen, välillä on saattanut olla parin päivän taukoja. Mutta ei nekään kamalasti lohduta kun 80 prosenttia kuukaudesta menee tässä sumussa. Epätodellisuuden tunne on niin pelottava että hulluksi tulemisen pelko ei ole enää turha, vaan alan itse jo uskoa että niin käy. Se olo on niin ahdistava että haluaisi vaan juosta ja huutaa mutta sitä ei pääse pakoon. Pelkään todella että joku päivä se romahdus tulee kun "katoaa" tästä maailmasta johonkin pelottavaan paikkaan eikä kukaan pysty auttamaan.
Haluaisin vaan sen normaalin olon ja elämän takaisin mutta se tuntuu täysin mahdottomalta.☹️