Mietin usein miten minä tähän jouduin. Kai se tapahtui huomaamatta kun lekuri määräsi diapamia ahdistukseen ja Tenoxia unettomuuteen. No, tätä on nyt kestänyt viisi vuotta. Jouduin silloin työttömäksi. Yhtäkkiä huomasin etten voi lähteä mihinkään ilman turvallista bentsopurkkia taskussa. Kun lääkkeet alkaa olla loppu, iskee paniikki. Rahaa menee hirveästi yksityisiin lääkäreihin. Olen yrittänyt lopettaa niin monta kertaa. Kerran yritin lopettaa kerralla. En uskaltanut poistua kotoani seitsemään päivään! Kerran oli pakko käydä kaupassa ostamassa vessapaperia. Muistan miten pelotti, maa keinui allani, kävelin jotenkin jäykästi ja mietin koko ajan että kaikki tuijottavat minua. Kaupassa en tahtonut löytää vessapaperihyllyä mutta en uskaltanut kysyä keltään. Onneksi viimein löysin. Kassalla kurkustani ei kuulunut pihahdustakaan ja halusin vain äkkiä pois kodin turvaan.
Olen minä ollut kerran vieroituksessakin. Kestin siellä kaksi viikkoa. Lähdin kun en päässyt osastolta hoitamaan asioitani kotiin eikä ollut ketään kuka olisi sen tehnyt. Julkiselta minulle ei enää määrätä bentsoja. Joten käytän yksityisiä. Se on kallista ja olen ajautunut suuriin rahaongelmiin. Elämäni on yhtä pillerien ympärillä pyörimistä-olen kuin narkkari joka miettii mistä saa seuraavan piikin. En kykene lopettamaan vähitellenkään. Ahdistus kasvaa liian suureksi. Tk:ssa tai mtt:ssä en voi tästä puhua koska veisivät vain minulta toisen lääkkeen jota tarvitsen kipeästi. Olen nimittäin myös tarkkaavuushäiriöinen. Uneen on yritetty määrätä ties mitä lääkkeitä, mikään ei auta. Minulla on myös mielialalääkitys mutta tuntuu ettei sekään auta. Niitäkin on kokeiltu useita eikä mikään ole auttanut. Itsari käy joskus mielessä mutta en uskalla sitäkään tehdä. Olen hyvin hauras ja herkkä ihminen, lapsuuteni oli kova. Hain vastikään työpaikkaa. Mietin että jos sen saisin, miten sielläkään pärjäisin. Pilleripurkki taskussa. Entä jos joku huomaisi? Jos yritän vähentää lääkkeitä, alan änkyttää, masennus ja saamattomuus pahenee entisestään, lihakset jännittyvät niin etten pysty nukkumaan yöllä hetkeäkään. Tämmöinen tarina minulla. Sitä voisi jatkaa loputtomiin…kiitos että sain avautua. Menenkin tästä ottamaan pillerin että pääsen käyntiin.
Ehkäpä oletkin lahjakkuus, jota ei ole ymmärretty. Kuulostaa vähän samalta kuin minun loputon lääkitsemiseni. Minäkään en uskaltanut poistua kotoani liian sosiaalisiin tilanteisiin, koska ilman lääkityksiä tunnen taas herkemmin. Lääkitykset vievät tietysti pois sen tunteen , jos jokin ns. hoitamaton psyyke on sinua kohtaan liian asiaton ja defenssisi murtuvat väärässä paikassa. Että oletkin vain ihan ihminen. Mutta ei lääke ratkaise mitään. Itse meinasin kuolla vuosi sitten lääkärin määräämiin lääkkeisiin, joita en olisi halunnut käyttää. Tiedän mitä tarvitsen. Sosiaalisesti hyvän tuen ja sitä, että minut nähdään ihmisenä oikein. Ennen kaikkea, että minun kanssani ollaan normaalisti. Tuo on varmaan tosi kauheaa. Varmaan sinulla on oikeastikin jokin traumatisoiva kokemus taustalla. Ihmiset ovat tosi ymmärtämättömiä usein, kun eivät tiedä asioista. Toivottavasti sait jonkinlaista tukea tästä.
Moro bentsosyöppö!
Onko sulla mitä diagnosoituja sairauksia? Itsellä niitä riittää, voisin jopa luopua muutamasta 🙂 Olen bentsoja syönyt kohta 20vuotta ja ikää mulla 38. Xanoria 15v putkeen, lisäksi unilääkkeitä kierrätetää tolejen vuoksi. Mulla tuo xanor toimii, vaikkei mitään onnellisuuden hetkiä juurikaan ole, mutta olen hyväksynyt sen asian, että joutunen bentsoja syömään lopun elämäni. Olen asian hyväksynyt, enkä sitä stressaa.
En vaan tajua tuota raha-asiaa? Bentsot edullisia ja kunnallinen mielenterveystoimisto-lääkäri ei ole sanallakaan vihjannut että pitäisi lopettaa tai edes vähentää, kun olen reilusti asiasta keskustellut.
Minun työelämäni, luultavasti koko elämä ainakin siviilissä loppuisi ilman bentsoja.
Mikä niissä sua pelottaa? Meitä on monia, joille ko. lääkkeet ainoa apu, jolla pysyy edes suht normaalina sekä työkunnossa, niin mikä on ongelma? Jos sairautesi jatkunut jo pitkään, niin auttaisiko asian myöntäminen itselle? Omaa lääkkeidensyöntiä en salaile keneltäkään ja olen varmaan joidenkin mielestä liiankin avoin puhumaan niistä..
lähinnä tässä on ongelmana se, että käytän bentsoja liikaa, ja että joudun hakemaan bentsoni yksityiseltä. mtt:ssä tietävät että minulla on unilääke yksityiseltä, jotenkin outoa etteivät suostu sitä minulle määräämään kun kuitenkin hankin lääkkeet muualta. eilen tuli riita yhden ystävän kanssa ja söin liikaa lääkkeitä. nyt on morkkis. pakko pystyä vähentämään.