avun hakemisesta ja yhteiskunnan kehityksestä
Haluaisin aloittaa keskustelun siitä, miten alkukantainen asenne vieläkin Suomessa on ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua. Avun saaminen on sitten eri asia, mutta tarpeen syntyminen avun hakemiselle on minusta merkki siitä, että halua selviytyä psyykettä vaurioittavista tekijöistä yhteiskunnassa. Ei avun hakemisen syy tarvitse ola muuta kuin esim. se, että nuoren itsetunto murskataan jo varhaisessa vaiheessa työelämään siirtyessä. Nuori ei aina osaa käsitellä asiaa kypsästi. Itse en henkilökohtaisesti nää, että yhteiskunnassa olisi tosi asiassa esim. kovinkaan montaa masennupotilasta vaan pettyneitä, parhaansa yrittäneitä ihmisiä. On luonmollista, että masentuu, jos sinua ei esim. noteerata. Ihminen tarvitsee voidakseen hyvin onnistumisen kokemuksia päivittäin. Yhteiskunnan vaatimukset eivät saisi mennä ihan mahdottomuuksiin mitä tulee ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Tällainen yhteiskunta ei ole enää taloudellisestikaan tuottava, kehtitneestä yhteiskunnasta puhumattakaan. Ei ole toiselta pois, jos joku saavuttaa jotain. Ei ole keneltääkään pois, jos antaa mahdollisuuden. Yhteiskunnankin on tultava vastaan.
Heippa
Niin puhut kyllä asiaa.
Mutta aina pitää hakea apua kun sitä tarvitsee.
Mutta olen aina ihmisille sanonut että ikinä ei saa jäädä ongelmien kanssa yksin
vaan jokaisella ihmisellä pitäisi olla joku ystävä / kaveri jolle voisi kertoa
iloja ja suruja sillon jaksaa elämässä ja arjessa.
Ihan vaikka esimerkki elävästä elämästä yhtä oppilasta kiusattiin koulussa
ja oli jatkuvaa ja porukalla.
niin kiusattu oli alistunut ja peloissaan mutta kun siihen puututtiin niin kiusatusta
on tullut taas reipas koululainen ja kun kyseinen henkilö tuli kaupassa vastaan
niin kysyin että eihän ole kiusattu ja on pysytty siinä mitä sovittiin opettajan ja vanhempien
kanssa että mitään harmia ei ole tehnyt enää.
Mutta ihmisen pitää olla tietyllä lailla vahva eikä ikinä pidä alistua
toisen pompoteltavaksi.
Kaunista syksyä sinulle
Niinpä... Mä en edes tiedä minne mennä apua kysymään.
Huono olo kai on niin vaike asia lokeroida joksku selkeeks asiaks joka helposti on selitettävissä ja hoidettavissa.. ja mikä vielä tärkeempi syy: se ei ehkä oo ollu mikään "oikee" syy valittaa. Kaikilla on vaikeeta, miks kukaan sais sen takia mitään erityishuomiota?
samantyyppinen juttu että esim. ruotsissa konduktööri/bussikuski päästää rahattoman ystävällisesti kyytiin jos kysyy, ku taas suomessa ei tulis mieleen kysyäkään, tai jos puuttuu 10 senttiä lipun hinnasta niin bussikuski ei päästä kyytiin. Köyhää ei säälitä koska ajatellaan jotenki et me ollaan kaikki niin köyhiä? tai että oma ongelma? tai jos yks pääsee helpommalla, niin kaikkien pitäis sit päästä?
ehkä meillä on joku yleinen katkeruus siitä täällä suomessa että ollaan jouduttu kärsimään? kaikkea sellaista että vanhemmat ja varsinkaan isovanhemmat ei todellakaan ole mitenkään ymmärtäväisiä jos on raskas, väsynyt, huono tai masentunut olo. he itse ovat puurtaneet ja jaksaneet vaikka on ollut minkälaisia kärsimyksiä, ja sitä syyllisyyttä itsestään huolehtimisesta sit pakko antaa seuraavilleki sukupolville jonkinlaisena pakkoliikemäisenä kostona, ehkä vaan vahingossakin.
Tuntuu että täällä suht rehellisesti ollaan sitä mitä ollaan, mut just se että ajattelis että mulla on oikeus voida paremmin, voida hyvin, olla Onnellinen ja tyytyväinen.. se tuntuu jotenkin nololta. ikäänkuin se olis jotain luksustelua, muiden kärsivien pettämistä. ehkä sille hyvinvoinnin tukemiselle täytyy luoda omia suomalaisia ratkaisuja, jotta suomalainen sois itsensä voida hyvin.
kun tämä nykyinen elämänkulttuuri on täällä kans aika uus, verratuna muuhun eurooppaan... joskus tuntuu et suomi/suomalainen on kuin metsänpeikko keskellä joitain ihme trendimarkkinoita, yrittää sopeutua ja pinnallisesti onkin sopeutunut, mut vähän vaikeeta on ja vähän huonolta tuntuu ku sydämessä vielä kaipaa "metsän rauhaan" eikä oo oppinu kaikkia niitä tottuneita tapoja käsitellä tän kulttuurin ongelmakohtia, mitä muualla paljon useampia satoja vuosia on harjoteltu. tuntuu et valehtelee itselleen, mut on pakko.
hmm.
yks puoli asiaa.