Miulla on vuosia ollut ahdistushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, lievä masennus myös diagnosoitu. Jotakin pakko-oire häiriön kaltaista myös ja pelkoja toisinaan. Oon pärjännyt suht hyvin, ongelmien alettua kävin terapiassa ja ryhmässä n.vuoden, lääkkeitä kokeilin ja jätin ne kesken kun olo niistä paheni. Jotenkin siitä pääsi ylös uudelleenn kuitenkin sen  terapian avulla ja muutin silloin pois kotonta ja lähdin opiskelemaan. Se auttoi päästä pois eri maisemiin ja olo alkoi helpottaa. Välillä on mennyt monta vuotta ihan ok hyvin ja välillä on ollut taas hankalampaa erinäisten tapahtumien vuoksi.

Ystävän mielenterveysongelmat ja itsemurhayritykset olivat kova paikka tässä muutamia vuosia sitten ja joka vieläkin kaivelee, ja hän oli melko raskasta seuraa valitettavasti. Aina kuunneltiin hänen ongelmia ja oltiin häntä pelastamassa milloin mistäkin, mutta hän ei ikinä auttanut ja kuunnellut minua, jos olisin sitä tarvinnut. Nykyisin ollaan jo erkaannuttu hänen toimesta, ettei pidetä niin usein yhteyttä, mikä harmittaa vielä välillä. Olen tottunut olemaan se, joka aina auttaa ja kuuntelee ja yrittää kaikkensa, jotta saisi toisille paremman mielen. Helposti ovat ihmiset sitten hyväksikäyttäneet tälläistä kilttiä ihmistä. Olen vähän jättänyt itseni taka-alalle, enkä ole muistanut pitää itsestäni huolta.  Nyt se rupeaa kostautumaan pikkuhiljaa ilmeisesti. Pari viimeistä vuotta on ollut rankkoja töissä ja olin ihan poikki koko ajan. Painoin silti menemään ja tein omia sivutöitäni ja projekteja vielä kaiken sivussa kuitenkin ja yritin vain työntää pahan olon pois ja piiloon. Nyt kesällä tuli loppu vastaan ja vanhat ahdistukset palasivat mieleen ja siitä asti on ollut aika alamäkeä. Pakko-oireisena minua ahdistaa hirveästi kaikki sairaudet ja kipeänä olo, joten niitä stressaankin ihan koko ajan. Ja myös sitten sairastelenkin koko ajan, koska stressaan koko ajan. Miulla on myös IBS, mikä myös hankaloittaa elämää ja aiheuttaa ahdistusta.

Nyt viimeisen kuukauden olen tapellut hammassärkyjen kanssa ja juossut juurihoidossa ja paikattavana monesti, eikä loppu vielä häämötä. Nyt istun kotona myös flunssaisena ja hammassärkyisenä ja ahdistelen, että mitä jos rupeaa särkemään niin paljon että pitää lähteä päivystykseen ja onnistuuko minkään hampaan ronkkiminen vielä nyt kun on flunssa. Joudunko siispä vaan kärsimään täällä ahdistuksessani jos hammassäryt pahenee? Olen niin väsynyt sairastamiseen ja siihen, että koko ajan olen kipeä tai jotakin paikkaa särkee. Ja väsynyt miettimään ja pyörittelemään asioita päässäni ja stressaamaan kaikesta jatkuvasti, ihan pienimmästäkin jutusta. Mitään muuta vikaa miusta ei ole löytynyt jatkuvaan sairasteluun, veriarvot ja kaikki kondiksessa. Ainoa on allergiat, joihin syön lääkkeitä ympäri vuoden, mikä ehkä altistaa enemmän flunssille yms. Mutta muuten kaiken pitäisi olla ok.