Avautuminen

Avautuminen

Käyttäjä degard aloittanut aikaan 16.02.2013 klo 23:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä degard kirjoittanut 16.02.2013 klo 23:52

Aloitan toisen ketjun tänne. Ensimmäisen aikaan olin itsemurha tunteen vallassa. Nyt minulla on enää masennus.

Olen nuori mies, minun elämä tuntuu tyhjältä. Asiat eivät jaksa kiinnostaa. Ihmiset eivät jaksa kiinnostaa. Olen katkera muille ja kateellinen heidän onnellisuudelle. Nautin siitä jos nämä ”onnelliset” ihmiset kärsivät ja tuntevat minun kivun.

Tiedän mitä haluasin elämääni. Haluasin vain sen ihanan rakkauden minkä tunsin kerran. Silloin olin onnellinen. Halusin tehdä asioita. Nautin elämästä.

Olen vasta nuori mies, mutta minusta tuntuu, ettei ikäisilläni ole muuta tekemistä kuin ryyppääminen, bilettäminen ja seksi. Itse en välitä ollenkaan päihteistä, enkä ole ikinä saanut niistä mitään hyvää oloa. Olen ”absolutismin” kautta hyvin ulkopuolinen ikäryhmässäni. Asun vielä tällä hetkellä pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole muuta elämää kuin ryyppääminen.

Olen yrittänyt saada itseäni niskasta kiinni, mutta kaikki yritykseni parempaan elämään epäonnistuvat.

Minulla on ystäviä, mutta he eivät tunnu missään. Haluan rakkautta, en ystäviä.

Olen myös itsekäs ihminen. Minä en välitä kenestäkään muusta kuin itsestäni ja omista eduistani (On myös oma etuni pitää hyviä ihmissuhteina toisiin ja olla mukava). Pystyn rakastamaan oikeasti ja välittämään oikeasti, mutta haluan tehdä sitä harvoille ihmisille. Olen katkera, kukaan ei ole auttanut tai ollut minun kaveri. Kukaan ei rakasta minua. He eivät ansaitsi minun välitystä. En tykkää ihmistä.

Tiedän itsekkin, että yllä oleva teksti ei ole täysin totta, mutta niin minun tunteeni sanovat. Järki sanoo vastaan 🙂.

Olen myös sosiaalisesti hyvin sopeutuva ja yritän soluttautua jokaisen ihmisen kaveriksi. Minulla ei ole omaa paikkaani yhteisössä, minunlaisia ihmisiä ei ole missään. Olen yksin, vaikka kavereita on paljon.

Olen kylmä, kunnianhimoinen, kontroloiva, laskelmoiva ja itsekeskeinen. En yleensä kuitenkin tee ihmisille mitään pahaa ,koska se ei ole sen arvoista. En vaan jaksa pelata ihmisillä.

Arvostan itseäni eniten tässä maailmassa. Minulla ei ole mitään muuta kuin itseni, kaikki rakkaat asiat ovat hävinneet elämästäni. En tarvitsi muuta kuin jonkun ihanan naisen arvostamaan minua itsenäni. Se tekisi minut onnelliseksi. Siitä ihmisestä välittäisin ja häntä myös rakastaisin. Haluan vain, että joku olisi onnellinen minun kanssani.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 25.02.2013 klo 11:16

Aika vaikea samaistua tilanteeseesi, koska minä ajattelen itsestäni täsmälleen päinvastoin kuin sinä. En arvosta itseäni, en pidä itsestäni. Itse asiassa inhoan, vihaan ja häpeän itseäni. Vaikeaa tilanteessa on se, että itseään ei pääse karkuun vaikka kuinka yrittäisi. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pärjätä itsensä kanssa.

Silti toivon, että voisit sen elämäsi rakkauden löytää. Ei ole hyvä ihmisen elää yksin. Ihminen kaipaa toista rinnalleen.

Käyttäjä degard kirjoittanut 25.02.2013 klo 15:09

Kiitos Repukka, yksi sentään uskaltaa vastata tähän 🙂.

Tiedän, että en ole normaali masentunut, koska minulla on korkea itsetunto. Minulle tuo itsetunto on voima, jonka takia vielä yritän. Ainut asia minkä takia yritän.

Minulla ei oo silti ollut aina korkea itsetunto. Muistan ajan kun häpesin itseäni, lähinnä ulkonäköäni. Meni monta vuotta ennen kuin pääsin siitä yli. Parhaimmat keinot ovat: 1) Lopettaa välittäminen asioista ja ihmisten mielipiteistä. 2) Muuttaa epämiellyttävä kohta itsestään. Nämä ei ihan heti tapahtunut, mutta nyt ajan kanssa ne voivat toteutua jos sitä jaksaa yrittää. Nykyään ulkonäköni miellyttää itseäni ja voin aidosti hymyillä kun katson itseäni peilistä.

Niin itsensä kanssa on pakko elää koko elämä. Elämä on helpompaa jos pystyy arvostamaan itseään ja rakastaa itseään. Olemme kuitenkin kaikki niin uniikkeja ja meidän ajatuksemme eroaa niin paljon toisistamme. Miten kukaan voisi sanoa, että juuri toisten ajatukset ovat väärin tai tyhmiä? Ne ovat sentään omiamme. Itse en yleensä tuomitse toisten ajatuksia ja käyttäytymistä vaan haluan ymmärtää sitä ja sopeutua siihen. Tuntuu kuitenkin, että ihmiset ovat yleensä ahdasmielisiä niin monessa asiassa, eivätkä edes halua yrittää ymmärtää toisia.

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 27.02.2013 klo 16:24

repukan kanssa samoilla linjoilla.

Terapiassa opetellaan avautumaan, siis suurin piirtein ihan perusasioista, kuten siitä, että onko pirteä vai väsynyt.

Huomaa, että on elänyt koko ajan muiden odotusten mukaisesti: toiminut kuten on ajatellut muiden odottavan, itsensä täysin unohtaen.