Miten häntä autat?

Minä autan 81-vuotiasta äitiäni. Hänellä on kaularankavamma eikä voi kääntää päätään mihinkään suuntaan. Pesen hänen tukkansa säännöllisin väliajoin. Mutta se on alkanut tuntua henkisesti kovin rankalta. En oikein tiedä mikä siinä on niin raskasta. Ehkä se kun näkee ihmisen vanhenevan ja tulevan toisista riippuvaiseksi. Ja itsekin vanhenee. Hän istuu selkä suorassa kylpyhuoneessa tuolilla ja kun tukka pestään niin vesi valuu joka puolelle ja kaikkialle. Itsekin kastun. Sitten pesen myös hänen selkänsä.

Hoidan hänelle paljon muita asioita ja käyn kaupassa. Mutta asioiden hoitaminen ja kaupassa käynti onkin piristävää kun itselläni ei juuri ole asioita hoidettavana. Se, että lähtee saattajaksi johonkin, esim. hammaslääkäriin tai lääkäriin, on myös minulle mieluisaa. Moni tarvitsisi myös jonkun, jonka kanssa lähteä ulos.

Oletko ajatellut, että sinäkin voisit auttaa jotakin? Mutta jaksaisitko? Olisiko sinulla voimia siihen? Piristäisikö se sinua vai väsyisitkö entisestäsi?

Sitä en tiedä mitä tapahtuu kun en enää jaksa pestä tukkaa. Ottaahan se jo nyt niin vastaan. Äidilläni oli joku tukanpesijä vuosia jostakin kunnan palvelusta, mutta se palvelu otettiin pois ja niin sain tämän tehtävän. Hänellä oli palvelulinja – siis pikkubussi – joka vei hänet ja monet muutkin vanhukset ovelta ovelle kauppaan. Mutta palvelulinja lopetettiin. Kuulema oli muitakin vanhuksia, joilta palveluja vähennettiin. Tuli vanhusten kuolemantapauksia. Tiedä sitä nyt sitten, liittyivätkö nuo kuolemantapaukset suoraan siihen, että palveluja otettiin pois täällä pääkaupunkiseudulla.

Minulla on erittäin huonoja kokemuksia joistakin lähimmäispalveluista. Muutenkin voi pitää paikkansa, että vapaaehtoistyöt keräävät ongelmaista porukkaa, jotka eivät eri syistä ole päässeet palkallisiin töihin. Ja olen senkin kokenut, että vapaaehtoisena tekee samaa hommaa kuin mitä toiset tekevät saaden palkkaa. Matkoja ei maksettu eikä edes kahvia tarjottu. Kerään nyt mielummin itse ne, joita autan, kun toimin jonkun organisaation palveluksessa. On sekin koettu, että apua saavat varakkaat rouvat, mutta kuka välittää köyhästä moniongelmaisesta, joka yksin pyörii kotonaan. Voi tietysti olla, että kirkon lähimmäispalvelun kautta voisi tavoittaa sairaampia, köyhempiä ja ongelmaisempia lähimmäisiä tuettavaksi. Mutta täytyy olla tosi terve jaksaakseen heitä auttaa. Ja kyllä se on ihan sellaista hommaa, että kunnon palkka siitä pitäisi maksaa. Moni on mielummin tekemättä mitään kuin että tuntee tulevansa kolmannen sektorin hyväksikäyttämäksi.

Mistä yksinhuoltajia, joita auttaa jossakin pienessä? Mistä perheitä, joille voisi olla varamummu tai varapappa? Mista maahanmuuttajaperheitä, joille olla kiva suomalainen tuttava?