Tilanne tosiaan sellainen että koko ikäni olen kärsinyt erilaisista ”oireista”. Tarkemmin sanottuna en edes tiennyt niiden olevan ns. oireita vaan olen vain aina ajatellut olevani erilainen kuin muut. Perhe ja ystävät ovat kyllä ihmetelleet käytöstäni mutta ovat antaneet asian olla. Nyt sain kuitenkin kuulla aspergerista kun viimein monen vuoden miettimisen jälkeen uskalsin kysyä lääkäriltä mikä aisteissani voi olla vikana (en kestä ollenkaan valoa, en ymmärrä puhetta ryhmätilanteissa, autossa jos radio päällä tai kotona jos televisio pauhaa taustalla, iho on välillä niin herkkä että hipaisukin koskee). Tosiaan minulle siis mainittiin aspergerista ja kun netistä siitä luin tietoa selvisi mahdollisesti syy moneen ”omituisuuteeni”/erilaiseen käytökseen. Aikomukseni ei siis ole tässä listata oireita mutta kaikki kyllä sopivat minuun. Minulla siis muitakin oireita kun tässä luettelmani. Lääkärin kanssa sovittiinkin että varaan ajan aspergeriin liittyen. Kysymykseni onkin asperger diagnoosin saaneille tai niille joilla läheinen asperger että onko diagnoosista enemmän haittaa vai hyötyä? Miten diganoosi on vaikuttanut elämäänne? Toisaalta diagnoosin saaminen helpottaisia oloa, tietäisin/läheiseni tietäisivät etten käyttäydy näin vain ilkeyttäni (toisinaan läheisiä/puolisoa turhauttaa ja olettavat että voin muuttaa käytöstäni) mutta toisaalta pelkään kuinka vaikuttaa esimerkiksi töihin tai ihmisten suhtautumiseen? Töissä/koulussa käyminen on kyllä tälläkin hetkellä suuri haaste. En kestä katsoa ihmisiä silmiin jos silmiin katsottava puhuu tai puhun itse. Myös kuulon huononeminen meluisassa tilanteessa vaikuttaa arkea. Minun on myös hankalaa tutustua ihmisiin ja en pysty toimimaan yllättävissä tilanteissa vaan joudun turvautumaan tuttuun henkilöön (esim puoliso) mutta tietenkään hän ei voi olla mukana joka paikassa. Tosiaan diagnoosia ei vielä ole mutta lääkäri vahvasti sitä mieltä alustavan keskustelun perusteella että asperger minulla olisi.