Arjessa eläminen on tuskaa
Puolisoni on sairastanut masennusta vuosia, on myös äärettömän narsistinen, poikamme kärsii myös neuro ja psyykkisistä ongelmista, arki alkaa olla aika tuskaa, oma jaksaminen alkaa loppua.
Puoliso painostaa seksiin, syyllistää päivittäin, uhkailee erolla ja erilleen muutolla. Huolehdin lapsista ja hänestä yksin, hän ilmoittanut että aikansa on tullut, ei jaksa enää, haluaa elää omaa elämäänsä miten haluaa jne..
Rakastan häntä ja haluan pitää perheemme kasassa, miten jaksaa jatkaa?
On vaikeaa jos masentunut ihminen on myös narsistinen luonteeltaan. Masentunut narsisti. Aika loogista, että sellainen persoona laittaa kaikki viat toisen syyksi, syyllistää ja "käyttää hyväksi". Sehän ei ole missään nimessä oikein. Jokaisen aikuisen ihmisen, myös masentuneen aikuisen pitäisi ottaa vastuu itsestään ja omasta tilastaan. No, se on joskus vaikeaa, tiedetään. Mutta minä masentuneena, parisuhteellisena yritän ajatella niin, etten saa sairaudellani lisätä puolisoni elämän taakkaa tai ylikuormittaa häntä, enkä tehdä hänen elämästään helvettiä. Joskus se on tosi vaikeaa, kun on oikein huono olo jne. Ja poikanne oireilee myös. Olette siis sairas perhe. Isä taitaa johtaa koko showta, poika kärsii ja oirehtii ja (uskon, että rakastat miestä) mutta oletko ajatellut, oletko sinä sairastunut läheisriippuvuuteen?
Narsistista en tiedä, mutta "tavallinen" masentunut tuntee helposti syyllisyyttä siitä, että omalla sairaudellaan pilaa toistenkin elämän ja on heille vain taakka. Minä ainakin tunnen joskus aina niin ja silloin juurikin mietin, että olisiko se armeliaampaa muuttaa erilleen ja olla vain ihan yksin sairautensa kanssa ja toinen saisi jatkaa vapaasti elämäänsä jne. Kuitenkin se tuntuu kamalalle ajatukselle, että eroaisin, joten yritän parhaani mukaan elää tässä parisuhteessa niin, ettei toinen joutuisi kärsimään liikaa minun vuokseni.
Sinun miehesi purkaa pahaa oloaan sinuun. Sehän kuormittaa sinua pahan kerran. Oletko jutellut miehesi kanssa näistä asioista? Vai voiko hänen kanssaan ylipäätänsä jutella? Kääntyykö kaikki aina sinun viaksi ja syyksi. Silloin ei ole paljon keinoja. Miehen pitäisi muuttua, sinun lähteä siitä suhteesta tai sitten jäädä siihen ja sinnitellä sen kaiken kanssa. Eihän niitä vaihtoehtoja paljoa ole.
Voimia Sinulle!
Siinäpä se vaikeus onkin, sitä voi elää sunnuntaita vaikka itsensä pääperkeleen kanssa, mutta koetappa elää arkea tavallisenkaan ihmisen kanssa.
Kun miehesi uhittelee seuraavan kerran, pois lähdöllä, kysy; joko minä alan tavaroitasi pakkaamaan. Noita uhkailuja kun tulee, nii ole kuin et edes kuulisikaan tai ole kuin se olisi parasta mitä olet kuullut...kaikki tuo, tietysti sillä edellytyksellä, ettei ole väkivallan uhkaa.
"Sunnuntaita vaikka itsensä pääperkeleen kanssa"😀😀!
Kiitos vain helemi, sain kunnon naurut tuosta..Sinulla on sana hallussa!