Apua saatavilla - ja paskat
Oon vasta parikymppinen ja oon jo ehtinyt käydä läpi kaikki mahdolliset palvelut, mitä asuinpaikkakuntani tarjoaa mielenterveyspalveluissa. Ei mitään. Ei yhtään mitään apua. Mulle on psykiatrit heitelleet paikasta toiseen ja sanoneet, että ”Oot liian sairas. Ei osata auttaa. Kokeile tuolta.” Myös mulle on suoranaisesti naurettu, että en mä mitään apua tarvi ja vähätelty oireita. Lisäksi mun varalista tilannetta on ihan ääneen naurettu.
Mulla on ollu siis vähintään kaksi kertaa psykoosi. Toisella kerralla yritin päästä osastolle, mutta mua ei päästetty vaan lähetettiin kotiin. Totesin, että yritän itsemurhaa, jos käännyttävät mut kotiin, mutta eivät kuunnelleet vaan sanoivat, etteivät voi auttaa eikä osastoakaan kiinnosta auttaa. Mulla on ollu myös pahoja psykoottisia oireita, mihin olen yrittänyt useaan kertaan saada apua. Tuntuu, ettei missään haluta kuunnella. Oon yrittänyt kysellä, että pääsisinkö johonkin ryhmään keskustelemaan, mutta sen sijaan, että olisin saanut tähän vastausta, mulle on määrätty lääkkeitä, mitkä on moneen kertaan todettu tehottomiksi.
Ja jos joku tulee voivottelemaan, että onhan sitä kuitenkin edes muutama hyvä lääkäri maailmassa, niin haistappa p…a! Jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen olisi pitänyt ottaa mut tosissaan ja antaa mulle asianmukaista hoitoa. Ei ole yhtään lohduttavaa kuulla, että joku harva lääkäri ois oikeesti hyvä, kun suurin osa tekee työtä vain rahan vuoksi eikä pätkääkään sen takia, että auttaisi jotakuta. Varmasti tän sanomisen jälkeenkin joku vielä nillittää, mutta mua ei kiinnosta kuulla. Oon niin kyllästyny hoitovirheisiin ja jatkuvaan vähättelyyn. Oon myös kokeillu kriisipuhelinta ja muita, mutta usein siellä on vastaus, että mee ensiapuun. Niin ja ensiavussa on vastaus, ettei kiinnosta auttaa ja mee takas kotios.
Oon niin valmis tän kaiken kanssa, että oon niin onnellinen, että asun yhdeksännessä kerroksessa.
Aikas paljon näyttää muita kiinnostavan. 😀
Hei. Luin viestisi ja heti samaistuin.
Olen itse tosin käynyt kunnan poliklinikalla viimeiset 6 vuotta, mutta ainut asia mitä avuksi sain oli lääkitys, mitä ei suostuta vaihtamaan ja mikä pahentaa oireita, se johti siis toiseen elämäni itsemurhayritykseen.
Muista että itsemurha ei ole koskaan vastaus, ihan sama kuinka paljon paskaa lentää niskaan.
Se on äärimmäisen perseestä ettei valtion hoitotahoja kiinnosta, usein tykätään vain sivuuttaa oikeasti sairaita ihmisiä.
Kannattaa vain marssia 24/7 akuuttiin ja kertoa äärimmäisen pahoista itsemurhanhaluista. Kun itse kerroin kokeneeni pahan psykoosin minua ei uskottu, hoitotahoissa on se ettei itse saa liian hyvin sisäistää omia ongelmiaan, silloin ongelmia ei heidän mielestään ole, ainakin tällainen kokemus minulla asiasta on.
Painota siihen ettet pärjää kotona ja että pelkäät tappavan itsesi, jos se sivuutetaan useammankin uuden yrityskerran jälkeen, silloin asiasta pitää nostaa isompi haloo, ei ketään saisi jättää oman onnensa nojaan...
Usein omasta kokemuksesta hoitotahoille kannattaa sanoa ensin se, mitä he haluavat kuulla, ja sitten kun on joku vakituinen voi kunnolla kertoa, mikä on homman nimi.
Hirveetä kuulla että sinuakin ollaan tuolla tavalla kaltoin kohdeltu. Mutta ole iloinen asuvasi 9 kerroksessa vain maisemien vuoksi, eikä sen takia että sieltä hyppäisit, kenenkään henkeä ei pitäisi menettää sen takia että valtio kusee niskaan. Ole vastaan, ja pistä kampoihin, vaikka sekin on helpommin sanottu kuin tehty.
Voimia sinne, pidä pää korkealla vaikka elämä synkältä näyttääkin.
Hei
Ikävä kuulla ettet ole löytänyt apua. Oletko saanut keskustella jonkun kanssa? Se, että saa keskustella ja purkaa asioita ja huolia jonkun kanssa voi auttaa. Esimerkiksi psykoterapeutti tai vaikka jo ystävän kanssa keskustelu voi helpottaa oloa.
Jos haluat keskustella vielä syvemmin, olemme täällä sinua varten.