Kirjoittelinkin tonne Suomi24:seen, mutta ei sieltä oikein mitään kummoisempaa apua saa. Ajattelin tännekin nyt kirjoitella. Viimeksi olen tänne kirjoittanut keväällä hieman ennenkuin jouduin sairaalaan.

En oikein enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten olla. Josko jollakin olisi samantyyppisiä oireita ja vois vakuuttaa minulle, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi.

Olin viime keväästä syksyyn sairaalahoidossa. Diagnoosina vissiin masennus ja joku persoonallisuushäiriö. Aikaisemmin kymmenisen vuotta sitten minulle lätkäistiin lähes kaikki diagnoosit mitä löytyi, kun oli sairaala- ja avohoidossa reilut neljä vuotta. Olo tuntui paremmalta nyt syksyllä ja kuukauden verran kaikki menikin suht hyvin, mutta nyt on ruvennut tulemaa kaikenlaisia ihmeellisiä oireita, joista en ole varma mikä on totta ja mikä ei. Olo tuntuu “irralliselta” taas. Vähän kuin katselisi itseään takaapäin ja olisi irti itsestä. Tätä mulla oli jo silloin aikaisemminkin. Aikaisemmin diagnosoitiin dissosiatiivinen häiriö. Nyt mukaan on tullut kuitenkin erilainen epätodellinen olo, aivan kuin näkisin unta valveilla ollessa. Tuntuu kuin toinen aivopuolisko näkisi unta ja toinen on edelleen kiinni tässä “normaalissa” maailmassa. Noissa epätodellisissa oloissa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta tunnelma niissä on todella aivan hirveän ahdistava ja pelottava. Aivan kuin katsoisi kauhuelokuvaa, vaikka niissä tapahtuukin suht arkisia asioita, ihmisiä kävelee jne. Lisäksi näen välillä hahmoja näkökentän reunoilla ja kuulen epämääräistä puhetta, mistä ei saa mitään selvää.

Noihin oloihin olen taas turvautunut viiltelyyn ja kädet ja jalat on taas hirveässä kunnossa. Jouduin tikattavaksikin, mutta sieltä lähettivät kotiin opamox reseptin kanssa. Noi opamoxit ei auta mitään, ei ole koskaan auttaneet. Avohoidossa olen ja käyn silloin tällöin juttelemassa sairaanhoitajan kanssa, mutta siinäpä se. Ensiavusta käskivät soittaa avohoitopaikkaan, mutten ole sitä tehnyt kun en tiedä mitä sanoa.

Töissä käyn ainakin toistaiseksi ihan normaalisti, vaikka ajatukset harhaileekin sinne tänne. Kotiin töistä päästyä otan yleensä kaikki lääkkeet kerralla, jotta tainnun nukkumaan mahdollisimman aikaisin. Olen myös ihmetellyt, että saan myös työpaikan sähköisestä ovilukosta pieniä sähköiskuja ja näen sinisiä salamia tulevan lukosta. Muita ihmisiä olen tarkkaillut ja kukaan muu ei tunnu saavan siitä säkäriä. En uskalla kysyä muilta asiasta, kun jos se onkin vaan oman pään tuottamusta, vaikka tuntuukin äärettömän todelliselta ja sattuu.

Olen aika lopussa tähän kaikkeen. Tää ei tunnu enää elämisen arvoiselta elämältä. Toi viiltely vain pahentaa masennusta, vaikka auttaakin hetkeksi noihin irrallisiin ja epätodellisiin oloihin. En vaan usko enää, että kukaan voi mua auttaa. Lääkkeitä mulla on vino pino ja jos ne ei kerran auta, niin mikä sitten auttaa. Olen miettinyt myös noitten kaikkien lääkkeitten kippaamista kurkusta alas, mutta luulen, että se vie vaan taas sairaalahoitoon mikä vetää elämän entistä enemmän solmuun sairaalalaskujen ja muiden kanssa.

Onko muita joilla ois samanlaisia oireita tai josko jollain olis hyviä neuvoja?