hannu_ kirjoitti 15.2.2008 15:46

Haluan
laittaa
suhteemme poikki, mutta minua pelottaa itsemurhariski: Mitä jos avovaimoni yrittää
taas tappaa itsensä? Olenko minä vastuussa seuraamaan häntä eron jälkeen? Jos
kyllä, niin kuinka kauan? Turvallisinta olisi varmasti, jos eroaloitteen tekisi avovaimoni
enkä minä? Mutta kauanko minun tulee odottaa ja kärsiä tässä suhteessa?

Avovaimollani ei ole tällä hetkellä minkäänlaista psykiatrista tukea, mutta ulkoisesti
hän on toimintakykyinen ja käy töissä Olen kuitenkin onnistunut hommaamaan hänelle
pätevän psykoterapeutin, jonka kanssa ensitapaaminen on lähiaikoina. Toivon,
että hän saisi oman hoitoprosessinsa aluilleen.

Kysymykseni on: Miten minun tulisi hoitaa eroasiani? Mihin numeroon tai tahoon voin
ottaa yhteyttä eron jälkeen, niin että he voisivat minun puolestani seurata avovaimoni
vointia ja itsemurhariskiä? Avovaimollani paras ystävä asuu vielä puoli vuotta
ulkomailla ja suhde omiin vanhempiin on etäinen. Heistä ei siis ole juuri tukijoiksi.

Hei Hannu,

Olet pahassa tilanteessa. Itsemurha on vakava asia. Riski siihen tietysti kasvaa, jos on ennestään masentuva ihminen.

Mietin tässä kuitenkin enemmän sinua kuin entistä kumppaniasi.
Mielestäni sinulla ei ole velvollisuutta katsoa hänen peräänsä määrättömän kauan. Ja saattaa olla, että yhteydenpitosi ja huolehtimisesi estää häntä irrottautumasta sinusta.

Oman kokemukseni mukaan (isäni vaikea ero ja itsemurhariski, käynti terapiassa ja hänen peräänsä katsominen) viranomaiset eivät tee yhtään mitään sinun pyynnöstäsi. Heille sinä olet ulkopuolinen terapiasuhteessa, mahdollisesti jopa sen aiheuttaja.
Itse pyysin hädissäni terapeuttia ottamaan yhteyttä isääni, kun hän ei avannut ovea, eikä vastannut puhelimeen. Terapeutti kertoi että minä olen haittaava tekijä hänen paranemisessaan.

Silloin lopetin isästäni huolehtimisen: kauppakäynnit, ajanvaraukset, soittelut ja ruuanlaitot. Ja kas ihmettä, hän otti kuin ottikin vastuun itsestään. Alkoi paranemisprosessi, jossa hän alkoi pärjätä ja nautti vähitellen siitä myös itse.

Avioeroon riittää, että asutte erossa 2 vuotta. Sitten se on vain ilmoitusluontoinen asia käräjäoikeudessa. Toisaalta turhan toivon antaminen hänelle on myös väärin. Hän itse ei hae avioeroa niin kauan kuin hän saa jotain tyydytystä riippuuvuussuhteestanne.

Itsemurhalla uhkaaminen on hänen keinonsa saada sinun huomiosi edes jollain tavalla jatkumaan. Olet hankkinut hänelle apua ja hän on aikuisena ihmisenä vastuussa siitä, että jatkaa psykoterapiassa käyntejään. Jos hän pystyy käymään töissä, hän pystyy myös hoitamaan omia asioitaan.

Mielestäni olette molemmat toisistanne edelleen riippuvaisia. Ehkä olet itse sairastunut kiltteyteen, mutta eikö kiltteydelläkin ole rajansa. Mitä pidempään tuo tilanne jatkuu, sitä kauemmin kärsitte.

Jos hän oikeasti tekee itselleen jotain, hän tekee sen estelyistäsi ja avustasi huolimatta ja onnistuu. Jo sanana tekoon "itsemurha" viittaa siihen, että se on ihmisen oma teko ja päätös. Et voi leikkiä tässä kaikkivaltiasta ja suojelusenkeliä 24 h vrk:ssa.

Mieti myös onko sinulla tarve olla jatkuvassa auttajan roolissa? Helpottaako se syyllisyyttäsi eropäätöksestä?

Jatka elämääsi ja päästäkää toisistanne irti. Ellet sitten kuitenkin halua jatkaa suhdetta häneen ja välität hänestä enemmän kuin kenestäkään toisesta.

😐

Terveisin E.R.

Jos todella haluat erota, sinun täytyy tehdä se, ei sinun tarvitse kärsiä tuollaisessa suhteessa. Itse olen todella masentunut ja mieheni ei jaksa enää ja haluaa erota, joten tiedän että sinun ei ole hyvä olla, koska näen miten mieheni kärsii. Olisiko kumppanillasi joku läheinen ihminen, jolle voisit kertoa tilanteen ja antaa hänelle "vastuun" huolehtia hänestä eron jälkeen? Se voisi helpottaa sinua, ettet jäisi liikaa miettimään miten hänelle käy. Eron jälkeen sinun pitää huolehtia itsestäsi vaikka oletkin se jättäjä. Toivotan hyvää jatkoa🙂

Hei,
sinä et ole vastuussa avokkisi tai kenenkään muun elämästä ja päätöksistä. Älä anna hänen kiristää sinua jäämään itsemurhapuheilla tai -yrityksillä. Mutta ennen kuin jätät hänet, niin toivoisin että hankit hänelle hoitoa. Vie hänet psykiatrille, jotta hän saa lääkityksen ja kun se alkaa purra, voit turvallisemmin mielin jättää hänet. Tai voit ainakin sanoa tehneesi kaikkesi hänen hyväkseen? Avokkisi mielenterveys tuntuu olevan siinä kunnossa, että hän ei pysty järkeviin ajatuksiin, joten ihan paras on huolehtia siitä että hän saa mielensä ojennukseen. Sen haluaisin itselleni tehtävän, jos sinä olisit miesystäväni ja minulla moinen ongelma..Voimia

Hei Hannu🙂🌻

Teidän suhde ei ole hyvällä pohjalla jos sinä jäät roikkumaan omatuntosi takia hänen itsemurha uhkailujen estämiseksi.

Kuten huomaat ex-suhteenne oli jo tuhon tuomittu koska hän ei ole tajunnut hakea apua itselleen suhteenne aikana ja nyt hän roikkuu sinusta ja sinä olet ihmeessä ja tunnet huonoa omatuntoa häntä kohti.

Joten et pysty missään hinnassa auttamaan häntä mikäli hän itse ei tajua hakea itsellensä apua. ei siinä ole mitään tehtävissä ja sääli on jo alkava sairaus joten jätä hänet siihen koska hän on aikuinen ja tiedosta itsekin olevan menneisyyden traumaattisten tapahtumien vanki josta hänen itsemurha aikeensa on jättänyt jälkeensä.

Toivottavasti et pahastu kun kirjoitan näin suoraan koska sitä on vaikea selittää miksi kukin ajattelee päättä päivänsä nuoren ja toinen kuten sinä olet täysin viaton hänen menneisyyteen tapahtumiin joten sinä itse täytyy päästä irti ettet sairastu kuten hänen pelkoihinsa.

Paljon paljon voimia sinulle Hannu anteeksi että olen näin suora puheineen en pysty kirjoittamaan kovin hienovaraisesti näin vakavasta väkivallan teosta kuten itsemurha

Olen tässä seurannut läheistäni, jolla on samalainen tilanne.
On todella raskasta, kun suhde ei toimi ja toinen uhkailee itsemurhalla eikä halua hakea apua itselleen.
Jos kerrot miten on mennyt voisi auttaa läheistäni, kun lukisi kokemuksia.
Henna