Olen perheellinen mies. Olen työskennellyt koko elämäni, auttanut muita ja nyt olen itse kuilun reunalla. Velat putoavat päälle, perhe hajoaa ja kohta en pysty maksamaan enää vuokraakaan. Olen pettänyt perheeni, itseni, läheiseni kun en voi tehdä enempää, olen vain niin väsynyt.
Kaikki alkoi noin kymmenen vuotta sitten kun erehdyin sivustolle, jossa on nettikasino pelejä. Alkuun se ei koukuttanut, mutta ajan saatossa se oli kuin huume, sitä oli saatava lisää. Pelaamisen myötä palkkatulot eivät enää riittäneet normaaleihin maksuihin, vaan aloin turvautumaan pikavippeihin. Ensin vain yhdestä paikasta, mutta myöhemmin kaikista mistä vain sai. Todellisuuden taju oli kadonnut ja käytännössä peli oli niin sanotusti menetetty. Aloin piilottamaan postia, pitämään puhelinta äänettömällä, eli en enää uskaltanut tehdä mitään sellaista, jossa voisin jäädä kiinni perheelleni. Onneksi pelaaminen on jäänyt pois.
Se mitä haluan tuoda esille, on avunsaanti hädän hetkellä. Joka paikkaan on pitkät jonot. Pankki sanoo, että oma syysi ja tottahan tämä onkin. Aivan näinä hetkillä astuu kuvaan ulosottomies, joka vie palkastani 2/3 osan, ja tämä ei anna armoa mitenkään, saa vielä provisiot palkan päälle (näin meillä Suomessa, käsittämätöntä!). Miten voin tehdä työtä, jossa tarvitaan omaa autoa (halpa auto), kun ulosottomiesmies vie rahat, eli kohta olen myös työtön. Saanko asuntoa luottotiedottomana, en tiedä? Miksi meillä ei ole henkilökohtaista konkurssia käytössä?
Joka tapauksessa oma on virheeni, sitä en kiellä, mutta seuraukset voisi olla mahdollista hoitaa toisin, eikä ajaa ihmisiä itsemurhan partaalle.
Olen antanut itselleni aikaa noin kuukauden, jos en apua saa tai voita lotossa, päätän päiväni oman käden kautta. Jos taas ihmeen kaupalla tästä jotenkin selviän, lupaan auttaa loppuelämäni muita kaltaisiani ja viedä tiettyjä asioita tiedoksi päättäjille.
En vain jaksa tätä enää, jos joku haluaa auttaa, se on tervetullut apu. 60 tuhatta euroa on vain rahaa, mutta liian paljon minulle.
Tunne, kun kannat selkärepussa yksin taakkasi, on kamala, ei maistu ruoka, ei unta riittävästi. Hävettää todella kovasti. Olen niin väsynyt tästä kaikesta. Itsemurhan ajatukset vievät tällä hetkellä ajan niin päivisin kuin öisin. Pyydän apua, en saa. Haluan pois täältä.
Moi! Mulle tuli tunne, että on jotenkin pakko vastata sulle, vaikka mulla ei oo mitään kokemusta aiheesta mistä kirjoitat. Jokatapauksessa se kuulostaa tilanteena tosi surulliselle ja kurjalle, ja erityisesti se miten asiat on ajautunut noin pitkälle. Pelaaminen noissa mittakaavoissa, on riippuvuus, siinä missä muutkin riippuvuudet.
On hyvä että oot päässyt pelaamisesta jo eroon, nyt vaan tartteisit apua asioiden selvittelyyn. Itsemurha varmasti kuulostais pelastavalta ulospääsyltä tilanteesta, mut kannattaa miettiä viel muuta. Apua on varmasti saatavilla jotain kautta. Uskon että velat ja muut vie voimat, ja siks sun nimenomaan pitää pyytää ja saada apua jostain, oli se "ongelman"syy itseaiheutettu tai ei.
Voisitkohan kokeilla selittää tilannettasi esim peluuri.fi, tai onko seudullasi esimerkiksi kriisikeskusta jossa voisit käydä juttelemassa tilanteestasi? tai sit ihan aikaa lääkäriin, mietit itsemurhaa ja se on terveysjuttu joka pitää ottaa tosissaan terveydenhuollossa.
Toivon että kokeilet jotain kautta hakea apua, vaikka voimasi ovatkin vähissä. Toivon onnea matkaasi, ja että asiat järjestyy. Tsemppiä ja jaksamista!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirheet
Kuule aina tulee jostain valoa ja iloa elämään. Itsemurha ei ole ratkaisu pahaan oloon. Meillä on saatavissa apua yllin kyllin. Älä luovuta. Rahaa tulee ja menee mutta ei niillä elämää eikä henkeä kantsii menettää
Olet voiton puolella kun olet pystynyt lopettamaan pelaamisen kuten minäkin. Kuulen siitä kotona ajoittain, mutta ajattelen että se on syy ja seuraus minun elämässä. Edelleen olen köyhä, mutta elän ja se on iso juttu. Älä missään nimessä luovuta rahan vuoksi. Elämä kantaa ja sinussa on valo😀
Ota yhteyttä kaupungin velkaneuvojaan. Hän tekee velkasaneeraus hakemuksen. 5 vuotta ja se on ohi, sinun tulojesi mukaan maksat minimin veloista ja elämiseen jää tietty pakollinen osa. En olisi vielä 100 vuotiaanakaan selvinnyt veloista ilman velkaneuvontaa ja saneerausta. Nyt olen vapaa niistä