tuli tuossa mieleen, kun omista vanhemmistani aika jätti reagoin itse kärttyisellä tavalla, minulla siihen aika oli paras lääke ja puhuminen. kärttyisyys on monelle merkki pahasta olosta...onko ex-anopillassasi ketään kelle puhua luottamuksella asioita? itkeä silloin kun siltä tuntuu? Alkoholin käyttö ei varmaan lisää hyvän olon tunnetta, anoppisi varnmaan osittain pyrkii lievittämään tuskaa. se on kohtuudessa hyvä, mutta ei pidemmän päälle. luulen että ex-anopillasi olisi paljon puhutavaa/kerrottavaa eli pitäisi saada purkautumaaan se paha olo. jos sinä ett pysty siihen ja tilanne pahenee kannataa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan, minäkin jopa jouduin käymään psykologilla ja siellä vata tuli itkua ja se auttoi ja paljon. jokainen meitsä kokee kuoleman niin erilla tavalla, se tuo kaikki tunteet esille. Muistan myös isäni kun äitini menehtyi, että kärttyisyyttä oli. isäni oli kova liikumaa ja oli harrastuksia, joten hän pysyi niissä kiinni ja auttoi ajan kanssa. mutta tsemppiä sinne🙂

Jotenkin minusta tuntuu että vaikka kuinka sinä yrität niin et pysty häntä paljon auttamaan . Koska hänellä on valtava tyhjyys pitkän avioliiton jälkeen ja ei kukaan pystyy ikinä täyttämään sitä elämänkaverin kokonaisuutta mitä ex-appi antoi ex-anopille.
Sinä tulet kyllä uupumaan jos alat auttamaan ja kuuntelemaan häntä.

Olen pahoillaan mutta jokainen ihminen menettää lähi-ihmisen eikä ole mikään poppakonsti päästä surutyöstä noin vain.
Auta häntä kääntymään omaan seurakunnan puoleen ja siellä on omia sururyhmiä missä voi yhdessä purkaa surutunteita ja kohdata yksin eli leskenä muita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä .

t v1959 jousimiesnainen