Alku hukassa, loppu lähtenyt
Tähän on tultu, olen 31-vuotias, kahden lapsen äiti. Olen naimisissa. Olen jaksanut hyvin tähän asti, nyt jotenkin olo on rampautunut.
Minulla on takanani raskaita asioita joista olen luullut selvinneeni. Nyt kuitenkin haamut heräilevät henkiin.
Vanhempani erosivat minun ollessa 13-vuotias, siitä asti olen ollut hyvin yksin. Jäin jonnekkin välimaastoon ja piiloon kaikilta. Enimmäkseen olin isäni luona, hänen kaupunki asunnollaan. Hän itse teki töitä maatilallaan paljon, joten olin siis itsekseni.
Eroa seuraavat vuodet ovat kuin mössöä mielessäni, muistini ei toimi, pätkiä siektä täältä. Äitini löysi heti uuden miehen, alkoholistin. Erinäisiä tapahtumia, kuten se että uudenvuoden aattona oma äitini parkuu parvekkeen alla että isäpuoli yritti tappaa, päästä sisälle. Uusi äitipuoli ja isä istuvat keittiössä. Itse voisi kuolla häpeään kun oma kaveri istuu vieressä.. no, juoppo isäpuoleni tappoi itsensä ja äiti jatkoi huonomies makuaan mukaillen eteenpäin.
Isästäni yksi siskoistani on kertonut pahoja asioita, pedofiliaa.. Siskoni sairastaa skitsofreniaa, joten kukaan ei usko häntä. Paitsi minä. Tiedän tapauksen jossa isäni ja siskoni viettivät iltaa yhdessä, isäni olisi halunnut maata tyttärensä kanssa. Huh, miten kamalaa on edes kirjoittaa näin…😞
Sitten muistan miten isäni illalla kerran minua laittaessaan nukkumaan hiveli paljaita rintojani, olin n.8 vanha. Syytin itseäni asiasta, käännyin jotenkin niin että hänen kädet hyväilivät minua… Satuttaa ajatus…
Myös ystäviäni isäni on yrittänyt iskeä.
Tämä on vaikeaa, olen edelleen isän tyttö..
Olen aikeissä soittaa jollekkin ammattilaiselle, pelkään vaan etten osaa olla rehellinen. Tämä vyyhti on niin suunnattoman kokoinen, olen sitä keräillyt jo monia vuosia.. Niin paljon on tapahtunut noina teinivuosina jotka kasvoin vailla aikuista rinnallani. On suoranainen ihme että olen elossa, terve ja menestynyt elämässäni.
Puhdas tahto selviytyä, näyttää paskalle maailmalle ettei se voi minua voittaa on kuljettanut tähän asti, nyt se ehtyy… Ja minua uuvuttaa…🤕
En osaa kuvitellakkaan mitä kaikkea olet kestänyt. En osaa edes sanoa mitään rohkaisevaa, mutta tiedän että kun kirjoitat tänne niin se tarkoittaa että voit edes jotenkin puhua niistä. Jos et ole vielä hakenut ammattiapua, niin ehkä olisi parasta jutella myös heidän kanssa. Jos et pääse terapeuttisi kanssa samalle aaltopituudelle, niin vaihda sitä. Yksi asia on varma, tulet selviämään tästäkin. Sulla on kaksi hienoa lasta jotka ottaa paljon, mutta myös antaa paljon. Jo niiden vuoksi kannattaa yrittää.
Paljon voimia sulle!!!
Hei Keijukai!
Hyvä että kirjoitit asioitasi. Ehkä teit niin nyt ensimmäistä kertaa mutta se on hyvä alku. Älä luovuta. Sinä olet kokenut paljon ja selvinnyt paljosta. Olet siis vahva. Sinulla on perhe ja asiat kuulostivat siltä osin olevan hyvin elämässäsi.
Jokaisella meillä on omanlainen polkumme, jota pitkin kuljemme tässä elämässä.. Välillä on kuivia pitkospuita, välillä upottavaa suota.. Välillä loivia tai jyrkkiä ylä- ja alamäkiä.. välillä on silminkantamattomiin tasaista suoraa taivalta. Välillä on kivikkoja ja karikkoja, välillä kukkaisniittyjä.
Silloin kun on edessä vaikeampi taival voimavarat kannattaa jakaa oikein. Nyt sinulla on elämässäsi vaihe, joka näyttää vaativan sinua käsittelemään näitä asioita menneisyydestäsi. Muista että osaksi niiden ansiosta olet se mikä olet tänään. Hyvä äiti lapsillesi, hyvä puoliso, kiltti ja tunnollinen, kunnollinen kansalainen. Ota nyt aikaa itsellesi ja karsi kaikki ylimääräinen elämästäsi, hakeudu terapiaan ja käsittele nämä asiat. Ota härkää sarvista. Ole hyvä itsellesi ja pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta myös läheisistäsi ympärilläsi.
Muista ettet sinä ole vastuussa vanhempiesi teoista ja sanoista. Älä turhaan häpeä heidän tekojaan. Eikä valitettavasti tuo ole mitenkään ainutlaatuista mitä sinulle ja siskollesi on tapahtunut. Et siis ole yksin. Ole rohkea ja iloitse elämästäsi. Muista että vahvuutta on myös olla heikko ja pyytää apua. Tämä elämä on annettu meille elettäväksi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon lukevani jatkossakin kuulumisiasi.
Terveisin Mindblow omine ongelmineen... 🙂