Alkoholistin vaimo

Alkoholistin vaimo

Käyttäjä avuton auttaja aloittanut aikaan 16.10.2010 klo 20:00 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä avuton auttaja kirjoittanut 16.10.2010 klo 20:00

avuton auttaja 16.10.2010 klo 19.57
avuton auttaja
Hei!
Olen keski-ikäinen nainen Itä-Suomesta. Työskentelennsairaanhoitajan erikoissairaanhoidossa. Teen jatkuvaa kolmivuorotyötä ja työ on kiireistä, sekä fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Työ on silti yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.
Mieheni jäi työttömäksi vuoden alusta ja alkon käyttö on lisääntynyt tuntuvasti sen jälkeen. Mieheni on juonut n. kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Aikaisemmin työ rajoitti juomista ainakin osittain. Viime vuosina, mie orkkasi kaljan heti, kun tuli työstä, joskus jo kotimatkalla. Ongelma on se, että hän ei tunnista omaa tilaansa, hän ei mielestään ole alkoholisti. Tästä asiasta on yritetty puhua lukemattomia kertoja, muttei mikään auta tilanteeseen. Juomisesta johtuen talous on kuralla, häellä on ulosotossa tuhansien eurojen velat.
Työhön menosta on keskusteltu ja olen kannustanut häntä kyselemään työtä, mutta turhaan. Mieluummin hän tissuttelee kotioloissa tai tuttavien kanssa.
Olen itse velkajärjestelyn piirissä ja hoidan velkojani pois hiljalleen. Ongelma on siinä, että raha ei riitä mihinkään. Hoidan talouden kulut ja ruokakaappi on useimmiten tyhjä. Mies ei ruoka ja muista talouden kuluista piittaa. Nuorin poikani on vielä kotona ja käy lukiota ensimmäistä vuotta. Hän kärsii tilanteesta, koska isä juo niin paljon.
Unelmoin itse hetkestä, jolloin jääkaapissa olisi ruokaa tarpeeksi ja voisi käydä vaikka elokuvissa tai teatterissa.
Itse olen avuton auttamaan miestäni, koen itseni todella yksinäiseksi, minulla ei ole ystäviä, koska mieheni antoi ymmärtää, että hän ei halua, että tapaan ketään naispuolista ystävää. Hänen mielestään, he opettavat minulle pahoja tapoja.
Olen aikaisemmin kirjoittanut erilaisille palstoille, muta siellä kehoitetaan keskustelemaan asioista mieheni kanssa, mutta mlloin keskustelen, kun hän on jatkuvasti poissa, ja kun hän on tona hän on niin änkyrässä, ettei hänen kanssaan pysty puhumaan.l Olen yksinäinen ja kaipaan ystävää, puhuminen helpottaisi, muttei ole ihmistä, jolle uskallan puhua, kosk en halua asioitani leviteltävän ympäriinsä.
Olen miettinyt eroa, mutta kuinka selviäisin taloudellisesti?
Kaipaan apua ja neuvoja. 😯🗯️ 😯🗯️

Käyttäjä Saniga kirjoittanut 18.10.2010 klo 16:31

Heippa ystäväiseni! Meidän ongelmissa ei ole mitään muuta yhteistä kuin velkasaneeraus ja talouden kura enkä osaa sinulle neuvoja antaa mutta suosittelen sinua rohkeasti hankkimaan täältä itsellesi tukihenkilön. Näin pääset alkuun. Minulla on sellainen ja olen todella saanut helpotusta avautuessani hänelle. Jaksamisia sinulle🙂

Käyttäjä unei kirjoittanut 18.10.2010 klo 23:57

avuton auttaja, miehesi kuulostaa teksitisi perusteella ihan alkoholisti isältäni, joka joi itsensä hengiltä muutama vuosi sitten. Äitini yritti auttaa ja tukea häntä kaikin henkisin voimin. Se ei auttanut.

Lapsen näkökulmasta sanottuna parasta mitä äitini vihdoin ja viimein teki oli se, että hän otti isästäni avioeron. Sen jälkeen miun ja pienempien sisarusteni ei tarvinnut miettiä sitä, että onko isä kotiin tultuamme a) sammunut lattialle b) lähes sitä c) tulee kotiin hirveässä humalassa ja väittää ettei ole mitään juonut d) humala tilassa, jonka hänen läheisensä tunnistavat. e) Saatika, että tarvitsiko miettiä sitä, että kehtaanko/pystynkö tänään kutsumaan kamun luokseni kylään.

Siullekkin mie suosittelen eroamista. Mitä velkoihisi tulee, niin niihin löytyy kyllä apua ja elämäanne kotona asuvan lapsenne kanssa jakossakin. Se tekee teille molemmille hyvää, vaikka se sattuukin henkisesti ensi alkuun. Mietihän sitä omalla tavallaan ihanaa rauhaa, kun voi tulla kotiin/olla kotona ilman ettei perheenjäsen ole liian useasti humalassa. Ja vielä useasti olotilaansa kieltämässä.

Aina on myös se mahdollisuus, että miehesi velat tavalla tai toisella kasaantuvat siulle tai lapsellenne, koska liikaa juovat osaavat olla todella julmia ja kieroja. Nimim. kokemusella. Sitä sie tuskin haluat.

Rohkeutta vain eron, uuden kodin ja raha-asioiden selvittely tahojen etsimisen suhteen. (:

Käyttäjä risteily kirjoittanut 20.10.2010 klo 09:56

itse olen n. puoli vuotta sitten eronnut alkoholisti miehestäni.
taloudelliset vaikeudet tuuttuja...
oli pakko erota koska saitastuin vakavaan masennuksee ja paloin henkisesti loppuun.
oli valittava mies tai oma terveys ja lasten hyvinvointi.
9v. meni sitä katsellessa.
jokainene tekee itse omat päätökset jatkaako liitossa vai ei.
ratkaisu ei ollut helppo.
käyn säännöllisessä terapiassa,joka auttaa.
miehen henkinen vallankäyttö jatkuu,koska olen läheisriippuvainnen hänestä.luen paljon kirjallisuutta alkoholismista ja haen ymmärrystä,jota olen kyllä saanut.
voin tukea ja keskustella asiasta.
olen myös hoitaja itä-suomesta.🙂👍

Käyttäjä risteily kirjoittanut 20.10.2010 klo 10:02

voin tukea ja keskustella aiheesta.
sairastuin masennukseen alkoholistimieheni takia.
minut pelasti ero.
jokainen tekee oman ratkaisun.
vaikeinta on henkinen ero...
hoitaja,itä-suomesta.-
kuunnelkaa omia tunteita ja tehkää ratkaisu joka tukee omaa hyvinvointia!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 20.10.2010 klo 16:28

Jos eroat, niin ei sinulla ainakaan huonommin voi mennä! On ainakin yksi suu vähemmän syömässä ja kukaan ei örvellä humalassa!
Voit alkaa elämään omaa elämääsi, solmia ystävyyssuhteita ja harrastaaa ihan mitä huvittaa ja nuorimmaisesikin elämä selkenisi.
Sinun syysi ei ole missään tapauksessa, että aikuinen ihminen juo, eikä sinun sen takia pidä jättää mitään tekemättä, mitä itse haluaisit.
Minulla oli mies, joka sanoi samaa, "muut opettavat sinulle", missään en saanut käydä, siis mies pelkää, että joku aukaisee sinun silmäsi näkemään, miten te elätte ja kuinka väärin seon!

Käyttäjä risteily kirjoittanut 20.10.2010 klo 18:50

niinhän se meni. pelko että joku ystävä puhuu järkeä.
minun eropäätöksestä syytettiin jotain taas yli fiksua ystävää.
meille tarjottiin perheenä paljon apua mutta mieheni ei halunnut tulla.
ainut kuka siellä piti käydä olin minä..hullu kun olin.
arki 4 lapsen kanssa on todella raskasta ja masennus vaivaa.
mutta tiedän että selviän. rahaa jää jopa lasten vaatteisiin.
ei tarvitse katella kännisen örinöitä. olen vapaa vaikka on tosi vaikeaa olla yksin.
toiseenn on niin tottunut..