Äitini on eläkkeellä oleva, pitkän linjan alkoholisti. Viini on maistunut jo toista vuosikymmentä, eikä häntä ole saanut kukaan muuttamaan tapojaan. Hän viettää kesällä paljon aikaa mökillä, välillä yksin, välillä mieskaverinsa kanssa. Fyysinen kunto on huono, kävely katkonaista ja kaatuileekin aika usein.

Kun äitini on yksin mökillä, enkä saa häneen puhelimella yhteyttä, pelkään aina hänelle käyneen jotain. Tästä syystä olen pyytänyt, ettei hän viettäisi siellä aikaa yksinään. Nyt kesällä hän on ollut siellä mieskaverinsa kanssa, mutta eivät taida oikein sietää toisiaan. Mies sotkee ja äitini ryyppää – kumpaakin jurppii.

Nyt äitini kaveri soitti minulle, että äitini on kaksi päivää puhunut siitä, kuinka hän vain haluaisi kuolla. Ja ottanut tuskaansa aina vain lisää juomaa. Oksentanut, sammunut olohuoneeseen, mökkinaapurit auttaneet kantamaan hänet makuuhuoneeseen. Hän haluaa kuolla, koska hänen elämässään ei ole mitään sisältöä. Hän haluaa kuolla, koska hänestä ei kukaan välitä. Hän ei jaksa elää.

Mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä häntä auttaakseen? Hänellä on minut, lapsenlapsensa ja veljensä tukenaan. Me kaikki pyrimme häntä auttamaan, muttemme edesauta hänen juomistaan. Kukaan, paitsi äitini mieskaveri, ei tuo kanna hänelle juotavaa kaupasta. Ja kun kysyn, kuinka hän voi, hän ei kerro. Ei, vaikka keskustelisimme tunteja.

Yhden kerran olen saanut hänet melkein lopettamaan juomisen. Hän oli vakavasti sairastunut, munuaisiin levinneeseen virtsatulehdukseen, mistä syystä hän oksenteli, kuumeili ja houri. Osa houreista oli varmasti kuumeen aiheuttamia, mutta osa alkoholin vieroitusoireita. Sain hänet uskomaan, että hänen kurjasta olostaan osa johtui alkoholista ja hän lupasi lähteä kanssani seuraavina päivinä hakemaan apua. Soitin jo ympäriinsä ja sain ajan kunnan AA-toimipisteestä. Parin päivän päästä, kun menin häntä hakemaan, makasi hän sängyssä pimeässä huoneessa. Avasin jostain kumman syystä yöpöydän laatikon ja kas!! siellähän komeili lonkerotölkki, melkein tyhjä, ihan viileä. Se siitä, ei hän apua tarvitse. Kaikki on hallinnassa – hän päättää, milloin hän haluaa juoda. Hän osaa kyllä lopettaa, mutta nyt ei hänen mielestään tarvitse. Sehän on vain kivaa!

Mitä minä voin enää tehdä?