Kokeillaan nyt tätä väylää mielen purkamiselle ja mahdollisuutena saada uusia ajatuksia. Lähemmäs 50vuotias mies olen, takana kaksi pitkää parisuhdetta ja asunut usealla paikkakunnalla, ikään kuin elänyt useamman elämän, koen niin. Masennus puhkesi pintaan edellisen eron aikaan, oli ehkä eron syynäkin, sillä käytökseni/olemukseni oli tuolloin varmasti vaikeaa katsella, äreää ja lyhytjännitteistä. No ero on käsitelty ja onnekseni olen saanut sitteminkin vielä rakastua. 

4 vuoden jälkeen lääkitys ajettu ihan suunnitellen alas kun tuli halu päästä elämään ilman sitä, meni kutakuinkin onnistuneesti, kunnes alkoholi (jonka kanssa olen kipuillut teini-ikäisestä saakka) hiipi taas isommin kuviohin. Seurauksena toistuvat pakokauhumaiset tunnetilat ja mikä huolestuttavinta, ne tuntuvat jäävän päälle varsinaisen krapulan poistuttua (kuvitelmia itsensä vahingoittamisesta ja musertavia häpeän hetkiä jne). No nyt ollaan siinä tilanteessa että välitavoitteena päätös kuukausien mittaisesta abstinenssista on tehty sekä tukitoimien piiriin hakeuduttu. Toivoisin että alkoholista luopuminen voisi palauttaa mielihyvän ja tarkoituksen tunteen vielä elämääni. Minulla on joitain rakkaita ihmisiä, lapsikin, mutta elämä tuntuu vain ajelehtivan vailla päämäärää vanhuuden alkaessa näkymään horisontissa.

En uutena kirjoittajana tiedä onko alkoholin ongelmakäytön ja sen mielenterveyteen vaikuttavien seurannaisvaikutuksen puinti ihan täysin palstan tarkoitus, mutta mielellään lukisin joka tapauksessa ajatuksia, jos ylle kirjoittamani sellaisia herätti.

Pateettiselta näyttää tietysti teksti omaan silmään, mutta mennään nyt näillä…