Olen jo pitkään tätä miettinyt ja nyt tuntui siltä, että haluan puhua tästä jollekin tai jonnekin anonyymisti, sillä asun pienellä paikkakunnalla ja en edes tiedä, millaiset terapiamahdollisuudet täällä on saatavilla.
Olen töissäkäyvä sinkku, aiemmin olen paljon harrastanut kaikenlaista. Kaveripiiri on ollut laaja ja ystäviä paljon. Sitten muutin pienelle paikkakunnalle, joka on täysin tuntematon. Parisuhde kariutui, joten olen ollut nyt jonkin aikaa yksin.
Olen alkanut pelätä alkoholinkäyttöni vuoksi. En bilettele enkä käy baareissa tai pubeissa, mutta saatan illan aikana kotona puuhastellessa ohimennen juoda vaikka 4-5 puolenlitran juomaa. Tai ruokaa laittaessa pullollisen viiniä. Minun mielestäni tämä ei ole normaalia ja se ahdistaa.
Tämä on alkanut mennä siihen, että neuvottelen itseni kanssa kauppaan mennessä siitä kuinka monta juotavaa voin ostaa kerralla, ja mikä on ns. normaali määrä. Tuntuu järkyttävältä, että tämä edes on sellainen asia, jota täytyy miettiä.
Perhetaustani on sellainen, että isä raitistui jossain lapsuuteni vaiheessa, mutta ennen sitä näin myös paljon sitä, millaista on, kun ollaan taju kankaalla. Jotenkin luulen, että perimässäni on alkoholismia, mutta syyllisyys kumpuaa siitä, että tiedän mitä alkoholista seuraa.
En haluaisi itselleni tällaista. Haluaisin, että voisin nauttia hyvästä viinistä hallitusti enkä niin, että korkin auettua lasia täytyy koko ajan käydä tankkaamassa. En tunne itseäni tällaisena ja se tuntuu todella pahalta.
Hyvä kun kirjoitit tänne ja hyvä kun olet alkanut pohtia alkoholin käyttöäsi. Minulla on lähipiirissä ihminen, joka tuntuu jossain määrin tiedostavan alkoholiongelmansa mutta samalla vähintään yhtä tarmokkaasti kieltävän sen. Sinulla vaikuttaa olleen monta elämänmuutosta hiljattain. Ei ole yhtään ihmeellistä, että olet etsinyt jostain apua/lohtua. Valitettavasti pullo on huono terapeutti. Onko siellä paikkakunnalla mitään harrastusmahdollisuuksia? Mitä olet ennen harrastanut?
Huomasitko täällä Tukinetissä tuon mahdollisuuden henkilökohtaiseen Net-tukeen? Se voisi sopia sinulle, vaikka toivonkin että jatkat vielä kirjoittelua tänne avoimellekin puolelle, jos haluat.
Hei.
Olenpa iloinen, että löysin viestisi, sillä juuri jotain tällaista tulin etsimäänkin!
Minusta tuntuu, että tilanteeni on oikeastaan aivan samanlainen. Tätä on jatkunut jo aika pitkään, enkä oikeastaan ole halunnut myöntää itsellenikään, millainen ongelma se oikeastaan on.
En siis juo todellakaan joka ilta, en edes joka viikko, mutta välillä myös arkena. En mielestäni hirveän montaa annosta kerralla (mutta tässä varmaan avainsanana on tuo "mielestäni", neljä tai viisi annosta "ihan muuten vain" kun ei kuitenkaan taida olla normaalia...), ja olen korkeintaan sellaisessa pienessä, miellyttävässä hiprakassa.
Viimeisen parin kuukauden aikana juominen on vähentynyt paljon kuin huomaamattakin paljon koulukiireiden takia. Välillä on mennyt parikin viikkoa ilman että olen oikeastaan edes ajatellut asiaa. Tämä ei siis selkeästi ole mikään hirveä pakko, vaan ennemminkin kuin jokin ajanviete, jota en jostain syystä osaa lopettaa, vaikka fiksumpiakin tapoja käyttää aikaansa olisi. Ehkä sitä voisi sanoa myös rentoutumiskeinoksi, tai paoksi arjesta.
Jotenkin en vieläkään osaa mieltää tätä miksikään suureksi ongelmaksi, mutta olen havahtunut tän kaiken järjettömyyteen. Samalla pelkään, että vähättelen ongelmaa oikeasti, enkä oikeastaan uskalla miettiä sitä sen tarkemmin, sillä koko ajatus hävettää ja ahdistaa minua. En halua laskea sitä, kuinka monta annosta vaikka kuukaudessa oikeasti kulutan. Pelkään, että huomaan, ettei mikään olekaan hallinnassani, tai etten pysty lopettamaan, kun yritän.
Haluaisin tehdä asialle jotain, mutta kynnys hakea apua on aivan liian suuri. Ei tämä kuitenkaan mitenkään hallitsematonta ole, joten uskoisin, että pystyn itsekin korjaamaan asiaa. Päihdelinkin ohjeetkin on kuitenkin suunnattu selkeästi enemmän käyttäville, enkä koe niitä oikein tilanteeseeni sopivaksi. En ole ihan varma, miten tätä lähestyisin.
Toisaalta, olen käynyt nyt muutaman kuukauden terapiassa ahdistuksen ja stressin takia, ja siellä sujuvasti vain valehtelin, että alkoholi ei ole ongelma, ja vähättelin asiaa, ehkä koska en halunnut kohdata sitä. Keskityn mieluummin niihin muihin keinoihin ja syihin, koska ajattelen, että ei tämä nyt niin suuri juttu ole. Tiedän, että tästäkin kannattaisi varmasti kertoa, mutta, no, siellä on ollut muutakin käsiteltävää.
Niin, ja nythän siis havahduin miettimään asiaa, kun olen viettänyt pääsiäisen yksin kotona ja joka ilta juonut useamman annoksen, "ihan muuten vain", tekemisieni lomassa. Ja eilen illalla viinipullon loput "koska se nyt on avattuna tuolla kaapissa." Heräsin nyt tiistaiaamuna yöllä neljän aikaan, enkä saanut enää unta, ja olen aika varma, että se johtuu tuosta juomisesta. Ja tässä ei ole mitään järkeä, vaikka nyt en ojanpohjia koluakaan.
Lisään vielä, että vuosia sitten ongelma oli selvästi suurempi, mutta on korjautunut jonkin verran tavallaan itsestään elämäntilanteen parantuessa. Silloin olin parisuhteessa, jossa oli paljon ongelmia (joita en tietenkään silloin vielä tajunnut...) ja asuin silloisen poikaystäväni kanssa. Olin vähän jumissa elämäntilanteeni kanssa, ja ahdistunut, mutta kielsin kaikki ongelmani. Saatoin juoda viikoittain, mutta vain silloin kun hän ei ollut kotona, ja piilottelin juomistani. Hän ei koskaan joko huomannut, tai ei vain halunnut ottaa asiaa esille.
Tätä kun ajattelee, tuntuu vielä järjettömämmältä, että jatkan tätä edelleen, vaikka sitten harvemmin ja vähemmillä määrillä. Jostain syystä tuntuu, etten edes halua kokonaan lopettaa. Haluaisin nimenomaan osata nauttia sillä lailla sivistyneesti, ilman että asia olisi minkäänlainen ongelma.
Huolestuttavinta tässä on se, että jokin aika sitten ajattelin kokeilla olla vaikka kuukauden kokonaan ilman, mutta sitten kun tuli sopivan stressaava päivä, en enää välittänyt kokeilupäätöksestä ja kävin ostamassa pullon viiniä. Vähän kuin lohdutuksena, koska eihän se nyt niin iso juttu ole, ja se rentouttaa niin mukavasti, kyllähän tällaisen päivän jälkeen saa.
Omalla kohdallakin alkoholista ollut vaan haittaa. Olen tehnyt kaikkea tyhmyyksiä kännissä. Mun mielestä tää suomalainen meininki että "vedetään pää täyteen joka viikonloppu" on aivan perseestä. Ja sitten semmonen kavereitten uhoaminen, että "taas tuli viime viikonloppuna vedettyä hirveet kalsari-kännit."
No ehkä se joillekin sitten sopii se alkoholi. Omalla kohdalla se on varmin tie helvettiin.
Mutta täytyy sanoa, että en ole aina toiminut puheitteni mukaan. Kyllä sitä aina välillä, lähinnä murheeseen, on tullu maisteltua. Tyhmäähän se on, koska sitten tulee vaan entistä surullisempi olo.
Jos oikeasti ahdistaa tai masentaa, niin lääkityksen siihen tarvii eikä viinaa.
Hei
Itselleni ei alkoholi käynyt masennuksen hoidossa,lisäsi vain harhoja,niimpä lopetin sen käytön ja en kadu pätkääkään.😎
No, minulla ei ole ollut koskaan masennusta tai muutakaan psyykkistä hankaluutta - oikeastaan päinvastoin. Ehkä se on vahvana ihmisenä sitten helpompi hukuttaa ne tunteensa pulloon?
Tilanne ei oikeastaan ole muuttunut yhtään siitä kun viimeksi kirjoitin. Mutta ei ainakaan pahempaankaan. En juo mitään kirkasta viinaa, mietoja alkoholijuomia vain ja satunnaisesti viiniä. Haluaisin kuitenkin lopettaa kokonaan.
Olen pohtinut eri strategioita ja nyt päädyin siihen, että ainoa reitti on se, että vain lopetan. Ei edes yhtä saunajuotavaa. Ei mitään.
Katsotaan miten käy. Meinaan jos tätä ei lopeta, niin kohta käsissä on jo iso ongelma.