Alemmuudentunteesta irti?
Kuinka työstää itseä ulos eri elämäntilanteissa ilmaantuvasta, muodossa tai toisessa ilmaantuvasta, alemmuudentunteesta?
Veren perimänä sitä omaksuneena olen omalla tavallani välittänyt sitä lapsilleni. Omalla kohdallani on ollut aikoja, jolloin olen saanut olla huoleton siitä, mutta lapsiinikin se on imeytynyt siitä huolimatta jossain määrin.
Se on kuin takiainen, jonka haluaisin raivata pois elämästäni.
Mikä sinun päätä nostaa jos meinaat joutua alemmuudentunteen valtaamaksi? Ennenkuin tunnet alemmuutta tai sillä hetkellä ehditkö ajatella jotain jos huomaat noin tapahtuvan? Mitä ajattelet? Millä ajatuksella torjut sen, ettet valahda alemmuuden takia voimattomaksi?
Opettaako elämä itsekunnioitusta jos sellaista ei ole elämän evääkseen saanut?
Itsen tuntemiseen kasvaminen taitaa olla taitolaji, vai pitääkö sanoa itseä vastaan kamppailtava kamppailulaji? Niitä negatiivisia juttuja itsessä vastaan taisteltava taistelulaji?
Kyselet mielenkiintoisia kysymyksiä!
Olen itse alemmuudentuntoinen ihminen, ollut sitä kai aina, enkä ehdi enää eroon siitä ominaisuudesta päästä, näin luulen. Mistä tuo tunne itseen tuli: geeneistä, kasvatuksesta, varmaan molemmista.
Mitä itse olen oppinut omasta alemmuudentunteestani ja sen käsittelystä. Olen oppinut huomaamaan ikäänkuin ulkoapäin oman tapani nähdä asiat. En vain vaivu mystisesti alemmuuden syövereihin, kuten ehkä nuorena, vaan nykyisin kysyn itseltäni, mistä tämä tunne nyt tuli, mikä sen aiheutti. Hyvin usein tunne liittyy väsymykseen, kun väsyttää, kaikki on vaikeaa ja täysin pielessä. Usein tunne liittyy myös sellaisten ihmisten tapaamiseen, joihin alan verrata itseäni (keneenkään ei itseään kannattaisi verrata, koska elämäntilanteet ovat kuitenkin ihan eri). Pahin alemmuus menee ohi, kun viisastuu yön yli ja väsymys on ohitse. Minun kohdallani aamu on viisaampi kuin ilta.
Siispä: omaan ajatteluuni pystyn vaikuttamaan aika vähän, mutta edes huomaan, että taas mun ajatteluni menee samaa vanhaa raidetta 🙂 En usko, että tulen paljoa tätä valmiimmaksi tässä asiassa, ikää on jo sen verran mittarissa, että näillä mennään loppuun asti. Toisaalta, kun näkee sen lopun jo häämöttämässä ja hauta (kuvaannolliseti) ammottaa vieressä avoimena, ei jaksa kauheasti enää rypistää 😋
tähtivaeltaja kirjoitti 14.7.2017 6:59
Siispä: omaan ajatteluuni pystyn vaikuttamaan aika vähän, mutta edes huomaan, että taas mun ajatteluni menee samaa vanhaa raidetta 🙂 En usko, että tulen paljoa tätä valmiimmaksi tässä asiassa, ikää on jo sen verran mittarissa, että näillä mennään loppuun asti. Toisaalta, kun näkee sen lopun jo häämöttämässä ja hauta (kuvaannolliseti) ammottaa vieressä avoimena, ei jaksa kauheasti enää rypistää 😋
Ei periksi, senkun rypistetään vaan! 😋
Vielä ei ole mitään (kaikkea) menetetty...
😎