Perheenä ollessamme pääsiäinen oli juhla-aikaa, oli useampi päivä vapaata töistä ja lapsilla koulusta. Vietimme kutakin päivää perinteisesti, jo kiirastorstaina laskeuduimme pyhätunnelmaan  pitkäperjantaina hiljaiseloa, pääsiäisaamuna yllätysmunat ja tietysti pääsiäisruoat. Rairuohot oli kasvatettu ja pääsiäistervehdykset sukulaisille lähetetty. Muistelen ilolla noita vuosia. Lasten lähdettyä vietimme pääsiäistä kuitenkin puolison kanssa jonkinlaisen rituaalein, lapset viettivät omissa kodeissaan. Nyt tuleva pääsiäinen on minun kohdalla ensimmäinen pääsiäinen yksin, puolisoni kuoli 4 kk sitten. En ole mitään pääsiäisperinnettä nyt laittanut enkä suunnitellut. Niin valuu kaikki hyvä käsistä ja menettää merkityksensä. Lapset asuu satojen kilometrien päässä omissa perheissään ja viettävät pääsiäistä omine rituaaleineen, olivat ehtineet sopia varauksista kylpylään ja joku mökkilomaan  eikä heillä mahdollisuutta näköjään muuttaa suunnitelmiaan ja tulla minun luo pyhien viettoon kun nyt minulla olisi ollut tarve läheisten kanssa oloon. Suru minulla nyt kovin hankala väsymyksen ja fyysisten kipujen vuoksi eikä minulla ollut mahdollista itse matkustaa lasten luo. Olisin toivonut heiltä ymmärrystä ja edes joku olisi muuttanut omat suunnitelmansa ja tullut luokseni. Täytyy sanoa etten tässä ja nyt kovin odota pääsiäistä, vaikka onhan se myös  kärsimysjuhla ja voisi siinä mielessä sopia nyt omaan mielialaan.

Minulle pääsiäinen on yhtä kuin loma. (Niin ja suklaamunat! 😁) Tarpeellinen ja odotettu hetken hengähdystauko ennen kevään tiukkaa työrupeamaa. Omiin suunnitelmiin kuuluu lähinnä pitkään nukkuminen, rentoutuminen (pitkästä aikaa voisi katsoa elokuvia!) ja lenkillä käyminen.

Pääsiäinen on myös juhlana siitä kiva, ettei siihen liity joulun tyylisiä rituaaleja ja rutiineja, jotka pitää tehdä koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Saa vain olla. Uskonnollinen kun en ole, niin koen pääsiäisen enemmän kevään juhlaksi, jonka jälkeen katseet ja odotukset alkavat hiljalleen suuntautua jo kesää kohti.

Yömoderointi on hieno uudistus! 👍

Kyllä mä jonkun verran stressaan pääsiäistä, koska olen yksin niinkuin aina, koska asun yksin. Myös taloustilanteeni pitkäaikaistyöttömyyden takia on haastava. Mä oikeastaan toivon saavani siivouskärpäsen pistoksen. Leivon ehkä rahkapullia tai jotain muuta. Jotenkin juhlapyhinä yksinäisyys korostuu. Mulla oli juuri tiistaina lääkäri psykiatrisella ja mun lääkitykseen tehtiin muutoksia. Uusi lääkitys alkaa huomenna. Yhtä masennuslääkeannostusta pienennetään ja sen rinnalle tulee toinen masennuslääke. Toivon vaihdon olevan suotuisa. Oli kyllä noloa lukea lääkärin sepustusta omakannasta: ilmeisen masentunut ja ahdistunut. Ja miten mä yritin skarpata.

Otan osaa suruusi, etsivä löytää. Minäkin vietin suruajan lähes yksin, kun tuli korona-aika. Lapsilla ja heidän perheillään on omat menonsa ja tulevat tänne, jos se sopii heidän muihin suunnitelmiinsa. Siihen on vaan totuttava.

Isä tulee pääsiäiseksi ja pojan perhe menee toisen mummon luokse. Tyttö ehkä tulee, ehkä ei. On taas sillä tuulella. Isän kanssa mennään pilkille ja syödään ja muistellaan menneitä. Teen perinteiset pääsiäisruuat.

En välittäisi mitään koko pääisiäisestä. Maanantaina on ylimääräinen vapaapäivä. Silloin vien isän kotiin ja syön veljen kanssa pääsiäispäivällisen. Ikeassa olisin halunnut käydä ostamassa kevättä kotiin mutten uskalla yksin lähteä isän kanssa. Jos taas tyttö tulee, voimme lähteäkin. Olin ihan varma siitä, että tyttö on täällä koko pääsiäisen ja nyt, kun alkoi vatvomaan tulemistaan, meni koko pääsiäistunnelma pois.

Hyvää pääsiäistä tukinettiläisille.

Mulle periaatteessa ihan sama onko pääsiäinen, vappu, uusivuosi tai joulu. Syö tietenkin niihin juhliin kuuluvia ruokia, mutta siinä se oikeastaan sitten on. Ehkä joskus lapsena pääsiäinenkin merkkasi mulle jotain. Jotain uskonnollista. Ei oikeastaan enää. Joku Matteus-passio on ihan kiva kuunnella, siitä tullut sellainen jonkinlainen perinne, mutta eipä sekään haittaa vaikken sitä kuuntelisi. Olishan se tietenkin kiva että vaikka nyt sitten pääsiäinen itselle olisi jotenkin tärkeä, mutta kun yhteiskuntakin on niin maallistunut, että sinänsä ne kristilliset perinteet alkaa olla jo vähän poissa muodista. Tai menneen talven lumia... Toki monet vielä on uskonnollisia ja saa toki olla... Itse vaan en ole...

Huhtikuu on kuukausista julmin, tiesi jo T. S. Eliot. Elämän ja kuoleman kontrastit ovat suuret, kun luonnon hiljaiselon jälkeen elämä ponnistaa esiin kaikkialla siellä, missä sen suinkin jaksaa tehdä. Itselläni on vielä muistoissa sisareni ennenaikainen kuolema, joka tapahtui juuri tässä kuussa. Pääsiäisen kristillinen sanoma on tärkeä.

Täällä maalla on mukava seurata luonnon heräämistä ja etenkin muuttolintujen paluuta. Metsässä samoilu on terapeuttinen ja yksinkertainen tapa tuottaa itselleen hyvää oloa ja sielunrauhaa.