Minä ja puolisoni emme ole koskaan viettäneet ns.   perinteistä joulua. Joskus on ollut samanhenkisiä ystäviä vierailulla, mutta korona-aika vieroitti tästäkin. Kutsuja olemme kyllä saaneet jouluaatoiksikin, mutta kohteliaasti niistä kieltäytyneet. Kummallakaan ei ole lähiomaisia eikä lapsia, joten tällainen on ollut mahdollista. Ns. joululahjoja emme osta. Poikkeuksena yksi henkilö, joka tekee paljon pieniä remontteja, hän saa aina hyvän konjakkipullon bonuksena.

Joulukeräyksiin en ole enää viime aikoina osallistunut. Avustan kuukausittain kissojen katastrofiyhdistystystä ja muuta eläimiin liittyvää.

Lapsiperheethän saivat valtiolta ison joululahjan eli ylimääräisen lapsilisän. Kaikki perheet, varallisuudesta riippumatta. Köyhiä eläkeläisiä voisin kyllä tukea, mutta heille ei näyttäviä keräyksiä ole tehty.  Kun miettii miten paljon on veroja jo maksanut, ei ole enää halua lahjoitella kuin poikkeustapauksissa.

Joulu sujuu meillä ihan normaalin viikonlopun tapaan kaupunkikodissa. Hyvä kirja on jo varattuna.

Uudeksi vuodeksi menemme mökille hiljaisuuteen. Lemmikit eivät pidä rakettimelusta ja en itsekään.

En kaipaa jouluun liityvää hössötystä, näin on hyvä.

Mulla taitaa olla hössytysjoulu, kun lapset ja lapsenlapsi tulevat. Olen tehnyt laatikoita, erilaisia kalaherkkuja ja leiponut. Kinkku odottaa paistamista. Olen ostellut lahjoja ja siivonnut kotia. Väsynyt olen kyllä mutta ei se haittaa. Tässä meni muutama joulu, kun olin yksin.

Täällä oli joulupuukeräys ja otin siitä pari lahjatoivomusta ja ne ostin. Toinen toivoi lasten rumpua ja toinen elokuvalippua. Ostin siihen lisäksi herkkukortin.

Miestäni ja äitiä on tietysti ikävä näin jouluna. Isä myös huolestuttaa, toivoisin, että hän tulisi edes yhdeksi päivää meille.

Vietän joulun maalla, juuri nyt mikään ei stressaa. Kävin tänään kuusimetsällä. Suojasää oli puhdistanut puut lumesta, ja joulupuu oli helpompi kantaa kotiin. Lumessa oli joku melko isokokoinen eläin tassutellut, liekö ilves?

Mitään isompaa hössötystä ei ole, joululaatikot ja kalat tilattiin valmiina kaupasta. Aatonaattona teen glögijuustokakun ja aattona pororullia. Juhlitaan hillitysti sitä, että saatiin kattoremontti onnistuneesti maaliin. Asunnottomien yhdistyksen joulukeräykseen osallistuin.

Joulun kirjoihin kuuluu mm. keskiaikaisen mystikon Juliana Norwichlaisen teos Jumalan rakkauden ilmestys. Tärkeä muistutus siitä, miten Jumala on ihmisen mukana kärsimyksenkin hetkellä.

Hienoa, että olette jakaneet ajatusianne joulusta tässä ketjussa! Toivottavasti niitä tulee vielä lisää.

Mahdollisimman hyvää ja omannäköistä joulunaikaa ihan jokaiselle!

Mun joulu on tänä vuonna erinlainen. Ei perinteistä tietoakaan. Hoidan äitiä ja isää ja katon heidän tarpeensa. Tyttö tulee koiransa kans huomenna. Sisko lähti pohjoiseen ja toi kissan tänne. Saa nähä kuinka paljon kyyneliä vuodatetaan ja kirosanoja lentelee. Vaan kivusta ja väsymyksestä.

Aattoaamuna tyttö tahtoo riisipuuroo, vain mun tekemää. Sanoin et ku tarvikkeet saan, voin hyvin mummilla tehdä.

Joulun jälkeen yritämme saada isän hoitoon. Jos siihen asti jaksais. On isä ihana, mut vajaakuntoisena noi isoo miestä on yksin raskas hoitaa.

Hyvää joulua teille!

Ei minullakaan ole mikään perinnejoulu. Äiti ja mies kuollut ja koronan vuoksi ei pariin jouluun ollut ketään. Ehkä nyt teemme uuden perinnejoulun.

Istun hetkeksi levähtämään, kun iski siivoushulluus. Samalla, kun tein lumityöt, heitin matot ja vuodevaatteet ulos. Lattiat ja pölyt pyyhin. En ole muistanut juuri syödä vaikka ruokaa teen koko ajan. Ne syödään vasta jouluna. Hillitön paha olo iski yöllä ja piti syödä, että sain verensokerit kuntoon.

Kun väki saapuu, lähdemme hautuumaalle. Isäkin tulee veljen kanssa ja yritämme saada häntä jäämään yöksi. Saisi velikin vähän vapaata.

Hyvää joulua teille kaikille.

Minulla on edessä perinnejoulu. Siis sellainen joulu, kun minulla on ollut aina. Ja minä haluaisin pois tästä karusellista, mutten tiedä miten.

Haluaisin viettää oman näköistäni löhöjoulua, olla minimaalisen sosiaalinen ja vain rentoutua. Nauttia siitä, että saan nukkua pitkään ja koko päivän saa viettää miten lystää. Mutta ei. Jos en vietä joulua vanhempieni kanssa ja sillä vuosikymmeniä toistuneella kaavalla, niin se olisi verinen loukkaus heitä kohtaan.

Puhuminen ei ole auttanut. Sama kiire, tiukka aikataulu ja pakonomainen toisteisuus vain jatkuu ja jatkuu, joulusta toiseen. Olen yrittänyt sanoa, että rasvainen jouluruoka aiheuttaa refluksia ja saa vatsan kuralle, mutta edelleen minun jouluvalmisteluihin kuuluu apteekissa käynti. Joka joulu saa ihmetellä, että miten voi olla niin tärkeää, että joka ikinen joulukoriste on tismalleen samalla paikalla kuin aina ennenkin. Joka joulu pitää stressata lahjoja.

Pikkulikkana tuntui, että joulu on ohi kun lahjat on avattu. Aikuisena se paras aika vasta alkaa silloin.

Huominen jouluaatto pitää vielä tsempata. Sitten pahin on ohi, tavalla tai toisella.

Kaikesta huolimatta: Hyvää Joulua kaikille! 🎄

Ensimmäinen joulu eron jälkeen, ajatukset ovat jossain muualla, mutta lasten takia pakko vaan jaksaa järjestellä joulu. Mieli maassa ja miehen sukulaisia tulee meille syömään, ajatuskin saa minut ahdistumaan viimeisten viikkojen riitelyiden jälkeen. Kaikkeni olen valmis tekemään vain omien lasten vuoksi, jotta heillä olisi onnellinen joulu eroa lukuunottamatta ja vielä samassa porukassa viettäen kuin aiemmin.

Eipä se nyt varmaan ketään kiinnosta millainen joulu mulla on, mutta kirjoitan nyt silti jotain.

Koronaa vaan lähipiirissä. Saa nähdä tuleeko mulle. Vanhempien kanssa vietin joulua. Muutama lahja tuli. Saunassa kävin. Oikeastaan tää tuntuu aika tavalliselta päivältä. Kun en ole muutenkaan hirveän uskonnollinen. Ja ikää jo sen verran, ettei sillä nyt niin väliä ole saako lahjoja vai ei. Tärkeintä oli kuitenkin käydä vanhempien luona ja syödä kinkkua jne. Kai sitä tv:tä katsellessa menee ilta. Tai nettiä selaillessa. Hyvä kuitenkin kun näin ihmisiä. Suurilta osin yksinäinen joulu, mutta ei se toki haittaa. Olen tottunut olemaan yksin. Joululauluja kuuntelen paljon. Eipä tämä nyt mitenkään ihmeellinen joulu ole. Lapsena sitä aina odotti innolla jouluaattoa, mutta nyt se on aika tavallinen päivä. Hyvä niin. Muutenkin niin maallistunut jo yhteiskunta, että se uskonnollinen sanoma on pikkuhiljaa karissut pois. Eikä siinä välttämättä mitään huonoa ole. Toki on se ihan kiva kuunnella esim. niitä uskonnollisia joululauluja vaikken uskovainen olekaan. Hienoja ne silti on. Ei joulu minulle mitenkään erityisen huonoa aikaa ole niin kuin joillekin yksinäisille. Olenhan muutenkin niin paljon yksin, niin ei tämä sinänsä mitään uutta ole. Toki sitä toivoisi että olisi oma perhe, jonka kanssa viettää joulua yms. mutta ei ole. Mutta turha sitä on liikaa murehtia nyt. Kai joskus voi vielä olla. Tai sitten ei. Tulevaisuus näyttää...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Yhtä helvettiä. Niin ahdistunut etten jaksa kirjoittaa. Kunpa joulu olisi ohi. Olen selittänyt joulun konfliktin jotenkin seuraavasti: raaka tunteeton yhteiskuntamme ja kulttuurimme valehtelee joulurauhahöpinällään. Miksi ihmiset ei olis ystäviä toisilleen aina eikä vain joulun aikaan kun joulunakin he teeskentelevät olevansa ystäviä? Haluaisin kuolla, pois täältä. Ei ole mitään iloa elämässä, ei mitään järkeä eikä mielekkyyttä. Merkitykset hajoavat. Joulu näiden seassa on yhtä tyhjän kanssa, vieras kaukainen omituinen sairaus joka valtaa ihmiset ja etäännyttää minut ihmisistä entistä enemmän. Jouluna huomaan miten kukaan ei välitä minusta. Tietyt ihmiset joiden luulin olevan ystäviä osoittavat joulunakin hyljänneensä minut. Yksinäisyys, ainoa ystäväni. No nyt jo jaksoin kirjoittaa hiukan jotakin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäystä lisää