Minulla on edessä perinnejoulu. Siis sellainen joulu, kun minulla on ollut aina. Ja minä haluaisin pois tästä karusellista, mutten tiedä miten.
Haluaisin viettää oman näköistäni löhöjoulua, olla minimaalisen sosiaalinen ja vain rentoutua. Nauttia siitä, että saan nukkua pitkään ja koko päivän saa viettää miten lystää. Mutta ei. Jos en vietä joulua vanhempieni kanssa ja sillä vuosikymmeniä toistuneella kaavalla, niin se olisi verinen loukkaus heitä kohtaan.
Puhuminen ei ole auttanut. Sama kiire, tiukka aikataulu ja pakonomainen toisteisuus vain jatkuu ja jatkuu, joulusta toiseen. Olen yrittänyt sanoa, että rasvainen jouluruoka aiheuttaa refluksia ja saa vatsan kuralle, mutta edelleen minun jouluvalmisteluihin kuuluu apteekissa käynti. Joka joulu saa ihmetellä, että miten voi olla niin tärkeää, että joka ikinen joulukoriste on tismalleen samalla paikalla kuin aina ennenkin. Joka joulu pitää stressata lahjoja.
Pikkulikkana tuntui, että joulu on ohi kun lahjat on avattu. Aikuisena se paras aika vasta alkaa silloin.
Huominen jouluaatto pitää vielä tsempata. Sitten pahin on ohi, tavalla tai toisella.
Kaikesta huolimatta: Hyvää Joulua kaikille! 🎄