Melkein itkettää katsoa omaa pankkitiliä kun siellä on  vaivaiset 53 senttiä (tiedän etten voi olla ainut, mutta...) ja pitäisi olla varaa siihen, tähän ja tuohon.

Tässä nykyisessä asunnossa asuminen ahdistaa ihan sairaasti eikä tää ole todellakaan tämän vuokran väärti; lähden täältä pajalle ihan vaan ettei mun tarviis viettää täällä paljoa aikaa. Paitsi että enpä lähdekään kun matkakortilla ei ole varoja ja tilillä on tuo mikä on. (Maksusitoumus matkakorttiin tulee jossain vaiheessa, mutta niilläkin on ruuhkaa, joten ei tiedä milloin se tuleekaan.)

Haaveilen että jossain vaiheessa saisin ajokortin, mutta tällä menolla se tapahtuu "ehkä jossain vaiheessa". Pitäisi löytää nojatuoli ja rahi sekä uusi sänky, koska selkä ei kestä enää. Lääkkeetkin on aika loppu, respoja ei ole vielä uusittu, mutta toisaalta ei ole varaakaan ostaa niitä lääkkeitä (sos toimesta ei tule mitään, koska mulla on papereitten mukaan ylijäämää tuista).

Pajalla tuli myös eilen noottia kun puhuttiin liian kovaan ääneen asioista, jotka on sellaisia että herkempiä hirvittää (ja ahdistaa, jne jne.) Sekin hävettää. Sen pitäis olla rauhallinen paikka kaikille ja pelottaa jos joku ei halua käydä siellä pitkään aikaan meidän juttujen takia. 🙁 Tuntuu siltä että oon ollut itsekseni niin pitkään etten osaa sosialisoida muiden ihmisten kanssa edes sitä vähää mitä joskus osasin.

Odottelen vaan sitä tukiasunto päätöstä.

Tästä piti tulla pikainen juttu rahasta, mutta näin tää sitten menikin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisää tietoa varmuuden vuoksi

Toivottavasti tukiasuntopäätös tulee pian, etkä jätä jatkossa menemättä pajalle saamasi nootin takia.

Tuttu tunne tuo häpeily siitä mitä tuli sanottua. Mä olin viimeksi eilen kommentoinut jossain Whatsapp-ketjussa helposti väärinymmärrettävällä tavalla, jota jouduin selittelemään jälkikäteen. Mut siitä selvittiin, ja ehkä pieni häpeily nyt auttaa ensi kerralla muistamaan ottaa toiset huomioon vähän tarkemmin 🙂

Tää viesti tulee varmasn olemaan aika word-brain-vomit kuin vain voi olla ja hyvin asiasta toiseen... mutta olkoon. Mun ketju, mun säännöt, tai jotain. xD

Tää on jokseenkin hauska reaktio: oon kivuliaan yksinäinen (ja yksin), mutta silti heti kun joku jollain tavalla ottaa kontaktia, esim. Vastaamalla tähän ketjuun, tulee joku henkinen sulku että "nyt karkuun, stage left, ja niin nopeasti kun vaan pystyy!"

Mutta kiitoksia, soroppi, vastaamisesta. Olen tuon edellisen päivitykseni jälkeen kyllä käynyt siellä pajalla, onneksi ilman yhtä pahoja möhläyksiä. <3

Sen jälkeen tosin tein toisen (pajaan liittymättömän) pikkumöhläyksen kun olin huomaamattani antanut yhden aika tärkeän lääkkeen loppua eikä ollut rahaa ostaa lisää, joten... hupsista keikkaa? (Sain lopulta lainattua eräältä ihmiseltä rahaa just sen verran että sain lisää.)

Lupasin itselleni että en anna vastaavan enää tapahtua uudestaan: joko pitämällä vähän rahaa takataskussa tai yhden kk varalääkkeet kaapissa tulevaisuudessa.

Palatakseni takaisin tämän viestin alkuun vielä: parisuhteet tai pari suhteet on sillee... en tiedä mitä haluan, miten pitkäksi aikaa ja joka kerta kun joku ottaa jotain kontaktia iskee heti paniikki. (Siis ihan tosissaan: oon poistanut mm. Erään deittisovelluksen profiilini heti ensimmäisen mätsin tullessa. ) Ja silti kerta toisensa jälkeen rekisteröidyn noille sivuille ja sovelluksiin.

33 vuotiaana olen vielä neitsyt (käytetäänkö tätä sanaa ees enää ees... 😀 ) ja oon ollut kaikin tavoin, kaverien ja seurustelun suhteen niin eristyksissä syystä kuin syystä että mulla ei ole hajuakaan mitä ihmiset odottaa tai miten ees puhua ihmisten kanssa.

Joka johtaa siihen että mulle tulee automaattinen pako-reaktio kun joku yrittää ottaa minkäänlaista kontaktia tahansa. Yritäpä tässä sitten olla.

Moi.

Mulle on tapahtunut ihan samalla tavalla. Mulla on pitkään ollu Tinder ja selailen sitä aika paljon, mutta harvoin uskallan kenellekään kirjoittaa siellä. Saati pyytää treffeille. Mulle tulee myös se pako-reaktio. Joskus kuitenkin juttelin siellä jonkun kanssa melkein puoli päivää ja englanniksi, mutta juttelu kääntyi sitten raha asioihin ja kun sanoin etten käy töissä, niin siihen loppui keskustelu.

Olen itse myös 33 v. Enkä ole ikinä seurustellut. Vähän kyllä tympii välillä tämä yksinäisyys. Mutta on siinä puolensakin.

Vaikka Tinder mulla onkin niin en kyllä ole mitenkään hirveän toiveikas. En tiedä löytääkö sen avulla oikeasti ketään... Kerran kävin ns. tinder-treffeillä ja oli kyllä kamala kokemus... 😅

Hoks: puhetta kuoriaisista, toukista, jne. Palaan takaisin muihin juttuihin myöhemmin, nyt ei vaan pysty.

Anteeksi, mun on nyt ignoorattava muut hetkeksi.

Aloitin tänään tekemään kouiuprojektia (saikulla ollessani ja sitä vielä jatketaankin), rupesin etsimään tavaroita mitä tarvin siihen ja löysin yhden (1!) Toukan yhdestä työpöydän laatikosta mitä en ole avannut herraties kuin pitkään aikaan.

Se toukka on todennäköisesti turkiskuoriaiset toukka, mutta se sai mut sellaiseen ahdistukseen että herramunjee.

"Pakko päästä tästä pöydästä eroon, ostettava joku ikean valkoinen helposti puhtaanapidettävä, siihen kallax hyllykkö jaloilla että pystyy imuroimaan alta. Ai niin, ja pölypussillinen imuri, en luota siihen että toi pölypussiton ei ole toukkapesä. "

Mulla on jo tällä hetkellä hitonmoinen määrä vaatteita ja muita tekstiilejä muovilaatikoissa, kun en luota että noissa vaatekaapeissa ei 'lymyile' toukkia ja kuoriaisia. Seuraavaksi pitää ruveta tyhjentämään noita muita kaappeja tavaroista ja etenkin pahvilaatikoista, koska "mahdolliset toukkapesät", jne jne.

3 vuoden aikana oon nähnyt tässä asunnossa ehkä tusinan verran mitään toukkia, kuoriaisia puolen tusinaa, mutta silti. 18 ötökkää jaettuna 36 kuukaudella on puolikas toukka per kk, eli yksi toukka per 2 kk. Ja tiedän että juuri nämä ei ole terveydelle vaarallisia, mutta sitten rupeen pelkäämään muita ötököitä ja sitten mun iho alkaa kutiamaan ihan kuin sata kuoriaista kävelis iholla...

Mun tekis mieli tyhjentää noi muutkin kaapit ja heittää pois kaikki "turha", pistää pakastin takaisin päälle ja heivata kaikki tavarat mitä haluun pitää sinne muutamaksi päiväksi, ihan vaan että voin olla varma ettei siellä "pesi" mitään.

Ei taida tulla mistään minkään projektin teosta yhtään mitään vaan juoksen kauppaan hakemaan roskapusseja, siivousaineita, jne ja juoksen kämpän ja roskakatoksen välillä lopun päivää. (Ja kello on vasta 9.00 aamulla.)

Tekis mieli itkeä koska tää on aina sama helvetin juttu, joka kerta kun joku toukka tai kuoriainen näyttäytyy jossain mun asunnossani. Mun piti tänään alkaa tekemään sitä kouluprojektia....

PITI.

M I T E N ihmiset voi elää silleen ettei niitä vaan haittaa? En tajuu.