Olen mennyt itseni kanssa ihan solmuun. Luulen että perimmäinen syy kaikkiin mt -ongelmiini (masennus, ahdistus, ajoittaiset pakkoajatukset ja kuolemantoiveet) lähtee liiallisesta ajattelusta ja pohdinnoistani. Olen lisäksi erittäin vaativa itseäni kohtaan ja muille todella kiltti ja miellyttäjä -tyyppi joten jokapäiväinen olemassaoloni on kyllä yhtä taistelua. Ajatteluni -valheellisesti- lähtee aina siitä oletuksesta että muut ovat oikeassa ja minä en, ja tunnenkin itseni tällä hetkellä maailman suurimmaksi luuseriksi enkä koe että olemassa ololleni on mitään oikeutusta. Kaikkeen toimintaan aktivoituminen vaatii hulluja ponnisteluja ja sitten koen loppupäivän huonoa omatuntoa asioista joita en jaksanut tehdä.
On hetkiä jolloin koen olevani täysin terve. Sitten on niitä raastavia hetkiä jolloin olen aivan romuna enkä oikeen pysty mihinkään kommunikointiin ihmisten kanssa ja mietin vaan millä tavalla pääsen pois täältä.
Tämä on nyt johtanut siihen että minä -aikuinen ihminen- joudun menemään alkukeväällä päiväosastolle tarkkailuun koska läheiset ovat niin huolissaan. Tämä ahdistaa mua suunnattomasti.
☹️
Nyt olisi aikaa lomailla ja tehdä kivojakin asioita mutta maailman murheet painavat ja oma jaksamattomuus piinaa. Lisäksi omatunto soimaa koska olen käyttäytynyt mielestäni todella ilkeästi läheisiäni kohtaan. Jotenkin pelkään myös että menetän heidät (kuolema tms) ennenaikaisesti ja että sitten romahdan ihan kokonaan. Mua pelottaa tiedostaa se miten riippuvaisia me ihmiset täällä toinen toisistamme oikeastaan olemmekaan.

Mitä tehdä..? Miten saada ensi vuodesta parempi? Tämä vuosi oli ihan kauhea omalta osaltani. 😭