Aivojen hälytysjärjestelmä jäänyt päälle...
Siitä syystä koen jatkuvaa ahdistusta. Jatkuvasti tuntuu siltä että pitäisi olla jossain muualla kuin missä on. Tätä on jatkunut pitkään. Onko muilla tällaista? Varmasti on. Tuntuu että varsinkin isoissa ihmisjoukoissa ahdistus kasvaa. Onneksi nukun kuitenkin hyvin. Koulumaailma tuntuu olevan aika ahdistava paikka tällä hetkellä. Valtava ahdistus tunneilla. Onneksi lähiopetusta ei ole hirveästi. Kuitenkin sitä kaipaa välillä sosiaalisia tilanteita. Onko teillä tällaista? Että tavallaan ahdistus on jäänyt päälle?
Ei hälytystila siinä mielessä että se erityisen usein kääntyisi ahdistukseksi asti, mutta kroonistunut stressi on kyllä tuttua. Kun haluan tehdä ja saada aikaan, ja joskus saankin - mutta silloin kun tehtävää kertyy paljon, tuntuu että annan sille jotenkin liikaa itsestäni - oma minä jollakin tapaa pienenee tai muuttuu merkityksettömäksi tekemiseen verrattuna. Silloin on vaikeaa olla levossa, toimeton. Ehkä pakenen ahdistusta tekemiseen.
Minulla taas jää pyörimään mieleen kaikki koulujutut ja sen takia ahdistun. Tai voisi tätä ehkä sanoa stressiksikin.
Minullekin usein kerääntyy tuota tehtävää niin paljon, että tulee sellainen kaaos olo. Sitten pitää lähteä aina kävelylle jos on siihen mahdollisuus.
Minun on jotenkin vaikea paeta ahdistusta. Urheilu yleensä on paras tapa. Tai kaverilla käynti.
Elin niin pitkään sellaista rauhallista elämää ja kun nyt on alkanut opiskelu niin pitää vähän totuttautua siihen.
Toki mua on aina vaivannut se, että ahdistun niin pienistä asioista. On vaan täytynyt tottua siihenkin...