Minulla on kaksi lasta, toinen t’äyttää vuoden ja toinen neljävuotta ensikesänä.
Nuorimmaisen synnytyksen jälkeen olin todella stressaantunut, itkin ja olin aivan uupunut.
Sitten sain näitä oireita, aloin välillä kohtausmaisesti pelkäämään, kärsin epätodellisesta olosta ja kuolemanpelosta.
Hakeuduin psykologille ja viimeinen niitti oli kun hän laittoi minut täyttämään kaavakkeita joista yksi oli skitsofrenia kysely, aloin pelkäämään että tulen hulluksi.
Lopulta lyyhistyin ja päivystyksestä sitten kriisiosastolle.
Olin siellä noin 3kk, olo ei muuttunut miksikään vaikka söin lääkkeitä mitä he määräsi ja muka sain apua.

Tulin kotiin ja mies jäi kotiin kunnes nuorin oli päiväkoti-iässä.
Vahingossa välillä olin syönyt liian pientä annosta lääkettä ja sain kamalasti vahvoja oireita, lääkäri sanoi että siinäs näit, olet niin huonossa kunnossa ettei ole puhettakaan että voisit niitä lopettaa. (kukaan ei maininnut että Lyricasta voi tulla aivan järjettömät vieroitusoireet, mitä ne sitten silloinkin oli), jatkoin kiltisti lääkkeiden syömistä. Toinen lääke oli Voxraan, mitä en ymmärrä, koska en ollut masentunut vaan uupunut kaikkiin niihin kipuihin mitä minulla oli.

Tilanne jatkui ja aloitin Mindfullnesin joka auttoi aika paljon ahdistukseen, omaa työskentelyä on ollut päivittäin ja nyt olen jopa voinut olla monta päivää ilman pelkoa ja ahdistusta.
Lääkkeitä eikä lääkäreitä ole siitä kiittäminen.
Sain kelasta psykoterapia päätöksen hylkäävänä, koska olin liian huonossa kunnossa saadakseni hoito 😀 mutta kun haettiin sitä halvempaa niin kyllä sitten pääsi terapiaan, voi tätä suomen touhua. 😑❓
Olen nyt syönyt homeopaattisia lääkkeitä ja kukkatippoja. Jotka ovat jonkunverran auttaneet.
Vähennän lyricaa ja lopetan koska minulla alkaa menemään näkö, se huononee ja heittelee hyvin paljon, välillä sumenee aika pahastikkin. Ne lääkkeet voivat aiheuttaa jopa sokeutumista, silmäoireista ei vielä tiedetä että onko ne pysyviä. 😮
Lyricaa määrätään nyt niin paljon koska sen vaikutuksia ei juurikaan tiedetä, eli olemme koekaniineja.
Minun terapeuttini sanoi jopa ettei voida edes puhua lääkkeestä vaan jostain aivan muusta. Sitä lääkettä on vaikea kontroloida ja se voi tehdä ihmisestä arvaamattoman. Terapeuttini ei kannustanut minua lopettamaan lääkitystä eikä myöskään kieltänyt, hän kertoi tämän vasta kun olin jo alkanut lopettamaan lääkettä.
Nyt aijon lopetuttaa hitaasti molemmat lääkkeet ja haen oikeaa apua, enkä suostu enää syömään vain lääkkeitä.
Pitäisi olla laitos suomessa mikä on erikoistunut vaihtoehtohoitoihin ja puhtaaseen ruokavalioon ja elämäntapoihin.
Paras oli kun olin teini ja olin yrittänyt itsemurhaa, kun pääsin pois sairaalasta minulle haettiin kelan psykoterapiaa, mutta sain hylkäävän päätöksen koska ei ollut riittäviä syitä saada sitä. Itsemurha kun nykyään ei ole syy saada hoitoa, jos onnistut siinä niin silloin voidaan kai harkita.
Tietäähän sen että ne jotka loivat länsimaisen psykologian olivat aika arveluttavaa sakkia, yksi piti tytärtään häkissä ja toinen käytti huumeita, ei siis ihme että meillä on näin terveet pohjat hoitaa ihmisiä.
Voi elämä
☹️