Hei
Minulla myöskin ahdistus ajautuu itsemurha-ajatukseen. Panikoin. En kyllä osaa neuvoa, kun en itsekään keksi ratkaisua, odotan lääkärille pääsyä. Inhoan joka kohtaa kehosta ni, tuntuu inhottavalle, niin kuin joku koskettaisi kaiken aikaa, aika selvä mitä tapahtunut mutten muista vielä kunnolla.

Kävely auttaa, huutaminen, mutta se voi johtaa ongelmiin... en ymmärrä miksei ihminen saisi huutaa jossain pahaa oloaan? Kun se auttaa.

Ei kannata kokonaan erakoitua, kun palaaminen takaisin on vaikeampaa mitä enemmän pois muiden luota. Helppo sanoa. Voimia.

Minulla oli voimakas häpeän tunne itsestäni ja se esti olemasta muiden seurassa, varsinkin kun tulin jostain tapahtumasta kotiin vajosin usein masennukseen, itkuun, epätoivoon. Luulenpa että vertailin itseäni muihin ja totesin jokakerta että olen huonompi muita. tai jotain sellaista. Olen käynyt vaikka minkälaista terapiaa yms. mutta ainut joka oikeasti auttoi oli uskoon tulo ja Jumalan armo että olen hyvä ja kelpaan. En ole missään lahkossa, itsekseni tulin uskoon kun luin hengellisiä kirjoja ja kuuntelin puheita hengellisissä tilaisuuksissa. Mutta varon kuitenkin kaikenlaisia puoskareita joita on varsinkin henkisellä puolen paljon etten mene ojasta allikkoon. terve maalaisjärki auttaa siinäkin.