hanna- kirjoitti 27.10.2018 23:57

Entäs jos ei vaan jaksa tai kykene olemaan aikuinen? Itse en ainakaan jaksaisi tätä loputonta vastuuta ja huolehtimista. Enhän mä kovin kauan edes oo ollut aikuine mutta jotenkin nää vastuut ja huolet kasvaa liian suureks.
Mitä sillon voi tehä jos ei jaksa olla aikuine ja huolehtii kaikesta? Voisko vaan kaivautuu maan rakoon ja pysyä siellä?😟

Ehkä jutella jonku luotettavan henkilön kanssa siitä, mitä se aikuisena oleminen on ja niistä vastuista, joita kannat. Ei sunkaan aikuisena oleminen sitä tarkoita, että yksin pitäis pärjätä. Vielä jos olet nuori ihminen, niin sitähän oppii ja kasvaa pikku hiljaa. Ei kaikkee tartte heti osata ja jaksaa. 🙂

Minua kiinnostaa myös semmoinen asia, että miksi KANNATTAA olla aikuinen. Minut valtaa aina määräajoin itsepäinen halu olla lapsi, jonka ei tartte kantaa vastuuta omasta elämästään, omista valinnoistaa ja niiden seurauksista. Haluaisin saada tarpeisiini täytymyksen ilman, että mun tarvitsee niitä lainkaan ilmaista. Haluaisin täydellistä ymmärrystä ja täydellistä huomiota.

Huomaan, että jos elän noiden halujen mukaan, ihmissuhteista ei tule yhtään mitään ja muutenki elämä menee aivan persiilleen. Onhan siinä tietty jo aika paljon syytä olla heittäytymättä lapseksi ja vastuuttomksi. Mutta onko muitakin, positiivisempia syitä, miksi kannattaa kantaa itse vastuu elämästään ja valinnoistaan sen sijaan, että ajattelisi olevansa vain uhri ja kaikki on muiden vika? Silloin, kun niin tekee, tulee semmoinen olo, että todella olen olemassa ja elän. 🙂 Mutta entä muuta?