Minä en saanut koskaan mtään avustusta kotoa, kun lähdin opiskelemaan. Rahapula oli kyllä melkoinen ja olisin toivonut jotain tukea. Sitä en saanut enkä vähän ajan kuluttua enää pyytänyt. Mutta asuin mieheni kanssa yhdessä ja hänen äitinsä osti meille ruokaa ja muuta tarvittavaa, ilman eri pyyntöä. Hän näki ettei ollut varaa ostaa ja kävi ostamassa.

Mitään yleistä sääntöä ei ole kuinka kauan ja miten suurella summalla aikuista lastaan auttaa rahallisesti. Minun mielestäni tämän asian pitää jokaisen vanhemman itse ratkaista ja siihen aikuisen lapsen pitää tyytyä.
Nykyisin, vaikka vielä opiskelenkin, on minulla varaa auttaa siskoani ja ostelen hänelle meikkejä ja muuta pientä.

🙂Hei ! Et ole ainoa jota lasten rahoittaminen kiusaa tai mietityttää. Oma äitini ei juurikaan minua autellut rahallisesti. Isä kylläkin, mutta torjuin avun kun tiesin ettei äiti sitä hyväksy.

Omat lapseni ovat, kaikki kolme, aikansa saaneet minulta yksinhuoltajalta rahaa. Mutta töihin olen kehoittanut menemään kun on alkanut ravintola elämä kiinnostamaan ja rahaa ovat tarvinneet muuhunkin kuin ruokaan.

Sama juttu että toinen tytär 25v mielellään haluasi minun rahoittavan hänen kotinsa sisustuksen ja kahden lapsen vaatetuksen. Hän on nyt uudelleen opiskelija. Silloin kun oli töissä en tarvinnut niin paljon avustaa.

Vanhin on 32v on ollut jo vuosia omilla rahoillaan, aikanaan hänkin sai rahaa minulta. Mutta 25v oli melko tylysti rajana.

20v tytär on vielä rahoituksen piirissä. Mutta on aloittanut työt opiskelun lisäksi ja yrittää ainakin selvitä jatkossa omavaraisesti.

Ajatukseni on että ruokaan ja asuntoon voin antaa apua mutta muuhun kulutukseen pitää alkaa tienata itse. Onneksi he ovat kaikki kolme löytäneet aina hyvin töitä.

Nyt kun olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä ja tuloni ovat huventuneet melko pieniksi, olen tehnyt lapsilleni selväksi minkä verran saan kuukaudessa käteen euroja ja minkä verran maksan lääkkeistä ja muista hoidoista kuukaudessa. Se on auttanut ettei rahan pyyntöjä enää tule.

Luulenkin että jos ei rajaa vedä niin ei nuoret sitä itse vedä. Itsenäiseksi pitää oppia kaikissa asioissa ja itse asiansa hoitamaan.

t.HOMSSU

Minä olen 20v ja minun rahat eivät kyllä riitä alkuunkaan mun elämiseen vaikka en mitään turhaa ikinä ostele. minä saan sen vammaistuen 180 euroa, en muuta. En saa sossusta koska on omaisuutta mutta sitä ei voi myydä, enkä möisi vaikka voisi.
Minun tämä elämäni jatkuu vielä ainakin kaksi vuotta näin.

Mun vanhemmat ostavat minulle kaikenlaista, esmes kaikki vaatteet, koska en niitä ostaisi ollenkaan jos eivät ostaisi. Lisäksi kun käymme yhdessä kaupassa, niin mie kyllä kerään omaan ostoskärryyn omat ostokseni ja alan sitten kassalla maksaan, niin käy useimmiten niin, että vanhemmat maksaa. Mun rahat riittää sitten kouluruokailuun ja puh-nettimaksuun, satunnaiseen ryyppäämiseen ja osittain koulukirjoihin. Asun jo yksin omassa talossa, sen talon kulut menevät jostain perintörahoista.

Pääpointtini on se, että jos vanhemmilla on varaa avustaa lastaan, niin kyllä kai sitä voi sitten avustaa. Mutta, jos vanhemman oma elämä menee tiukille, niin sitten ei tarvihe avustaa yli 20vuotiasta

Laitan tänne kommenttini minäkin, kun sivusta seuraan jo 'vanhahkojen' ystävieni tukevan rahallisesti lähes 40-vuotiasta tytärtään ja tämän reilusti nuorempaa kihlattua. Ystävänikin kovasti pohtivat😑❓, miten heidän tulisi toimia; antamalla rahaa tytär ja etenkin tämän sulhanen 'pääsevät helpolla', kun ei tarvitse todella itsenäistyä ja vastata omista menoistaan, toisaalta jos eivät anna, kokevat tyttären jäävän vaille sitä, mitä hän tarvitsee (hänellä on asiainhoitaja vielä jonkin aikaa, kun oli välillä velkaantunut ja voi niin huonosti).

Minusta kenenkään ei tarvitse taloudellisesti tukea aikuisia lapsiaan elleivät oikeasti sitä halua ja siihen itse kykene ilman että oma talous on kuralla.☺️ Itse lähdin aikoinaan kotoa 19-vuotiaana ja sen jälkeen olen tullut omillani toimeen; kulut ovat todella pienet, jos tulotkin ovat pienet; pienilläkin tuloilla olen kaikkien ihmeeksi pystynyt myös matkustelemaan ulkomailla ja kotimaassa, hankkimaan jopa asunnon ja säästämään. Vanhempani kyllä eläessään auttoivat monessa käytännönjutussa (esim. lainasivat autoa, kuskasivat yhteisillä reissuilla, ym.), antoivat lahjoja (jopa isäni, jolta en lapsena ja nuorena ollut saanut ainuttakaan lahjaa!), ja tiedän isäni auttaneen taloudellisesti veljeäni tämän rahaongelmassa. Minusta heillä oli oikeus toimia niinkun halusivat. -Koen etenkin sellaisen taloudellisen tuen aikuisille lapsille 'menevän hukkaan'🤔, jos annetaan suoranaisesti rahaa sellaisessa tapauksessa, missä 'lapsella' on esim. syömishäiriö, peliongelma, alkoholi- tai muu päihderiippuvuus, ostamisvimma tm. Tällainen 'rahantarve' on myös loputon ja kasvava, jos ja kun ongelma muiden tuella saa vaan jatkua. Erään ystävättären hiljan täyttäessä pyöreitä vuosia ratkaisimme ystävien kanssa lahjakysymyksen viemällä päivänsankarin vaateostoksille sen sijaan, että olisimme antaneet rahaa ja se olisi mennyt vain 'elämän enempään pilaamiseen'. Varmasti oman lapsensakin tuntee niin, että voi antaa hyödyllisiä lahjoja ennemmin kuin tukea rahallisesti, jos silloin kokee 'tukevansa jotenkin väärin'.🙂🌻

Mielenkiintoista oli lukea tämä ketju. Itsekin olen asiaa ajatellut. Minulla on kaksi kotoa pois muuttanutta lasta. Vanhimmalla on ollut hyvä työpaikka jo pitkään ja toisinaan tilanne on niin päin, että hän auttaa minua, kun ei ole kokopäiväistä työtä. Toinen on opiskelija ja osa-aikatyössä ja hänellä on hyvin tiukkaa. Muuten hän kuitenkin käyttää rahaa järkevästi, mutta hiukan vähemmällä vaatemäärällä kyllä pärjäisi! Hän on 20. Haluaisin auttaa häntä rahallisesti enemmän, ja tuntuu pahalta, kun en pysty muuta kuin muutaman kympin silloin tällöin, toisinaan vien kassillisen ruokaa tai lainaan autoani. Itse en saanut apua kotoa lähtiessäni 18-vuotiaana opiskelemaan, kun isäni oli jo ennen sitä kuollut. Siksi olisin niin kaikille lapsilleni halunnut taloudellisesti helpomman elämän.

Ei mitään aikarajaa varmaan kannata koettaa asettaa, jokaisen tilanne on erilainen. Itse haluaisin opiskelujen loppuun asti auttaa niin paljon kuin pystyn. Tyttäreni kohdalla on siten, että hänen parhaista opiskelukavereistaan vain yksi muu käy töissä, muita avustavat vanhemmat useilla sadoilla euroilla kuukaudessa, ja tytär on toisinaan väsyneenä ollut katkera, että hänen täytyy käydä niin paljon töissä. Parempina päivinä hän on kiitollinen, että on saanut hyvän työpaikan.

Hei!

Itse annan kannanottoni tällaisena parin kympin paremmal puolel olevana opiskelijana (AMK). Saan rahallista apua isältäni silloin kun on tarvis, aiemmin sain enemmän kun sitä pyysin, tuolloinkaan en kehdannut hirmu usein pyytää kun tiesin ettei isälläni ollut paljoa antaa😟 Äidiltäni en voi saada mitään, hänellä on olemattomat tulot ja on työkyvyttömyyseläkkeellä😞

Saan rahaa myös kun minulla on synttärit tms, tuolloin pyytämättä toki. Summat ovat tuolloin 20e äidiltä ja isältä saanut noin 50-80euron suuruisia summia. Olen ollut erittäin kiitollinen joka pienimmästäkin avustuksesta🙂🌻, sillä tuloja minulla ei ole kun opiskelen täyspäiväisesti enkä käy töissä. Apua rahallisesti saan nykyisin myös poikaystävältäni, aina pyytämättä.

Mielestäni lapsia tulee tukea jos vain oma rahatilanne sen sallii. Toki jos lapsi on edesvastuuton ja aina ruinaamassa, tuolloin miettisin tarkemmin. Itse kuitenkin olen pyytänyt rahaa todella harvoin vaikka isäni tietääkin olemattoman rahatilanteeni. En ryyppää ja muutenkin käytän alkoholia erittäin vähän, eli siihenkään ei rahaa minulla juurikaan kulu. Vaatteitakin ostelen harvoin sillä kaikki rahani hupenevat ruokaan. Poikaystäväni luona hän maksaa aina ruuat joten sen suhteen osa kuluista on pienentynyt.

Mutta kaiken kaikkiaan, lapsia on hyvä avustaa jos he sitä todella tarvitsevat, eli jos ei muutoin tiedä että raha menee tarpeellisiin juttuihin niin ainahan sitä voi sitten ostaa valmiiksi ruokaa ja vaatteita eli käydä lapsen kanssa ostoksilla ja avittaa siten🙂👍 Tulee vain katsoa että raha todella on tarpeen ja lapset yrittävät omillaan toimeen tulla, eli ettei toiminta ole vain leväperäistä ja aina pyydettäisiin lisää rahaa kun aiempi menisi alkoholiin tms🙄

Itse aion ainakin tulevaisuudessa avustaa aikuisia lapsiani opiskeluiden ajan mikäli he ovat nöyriä ja todella arvostavat pieniäkin avustuksia eivätkä käyttäisi niitä aivan joutavaan. Kun heillä olisi perhe, voisin avittaa tuolloinkin ostelemalla lahjoja, en juuri muutoin jotta lapseni aikuistuisivat ja tulisivat riippumattomiksi minusta ja rahoistani.

Mutta tsemppiä asian kanssa, kyllä se kultainen keskitie sieltä varmasti jossain vaiheessa löytyy🙂👍🙂🌻

Kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet alkamaani viestiä. Tiedän oman tyttäreni kertomana että varsinkin opiskelevat nuoret ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Toisien pitää käydä säännöllisesti lukukaudenkin aikana töissä että selviäisivät kun taas toiset saavat isojakin summia kuukausittain ja lahjat ovat luokkaa taulutelevisio, etelänmatka ym. Omat vanhenpani olivat todella pienituloisia ja meitä sisaruksia on useampi joten taloudellista tukea ei ollut mahdollisuutta saada. Kuitenkin olen omasta mielestäni selvinnyt hyvin ja koska mitään ei ole saanut valmiina tarjottimella on se opettanut ainakin sisua ja uskoa omaan selviytymiseensä.
Minun mielestäni vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen antamalla suuria summia ( 100-400€) kuukaudessa. Tietämäni mukaan ei nämä nuoret sen nopeammin valmistu ja usein varmaan käy niin että se mikä helposti tulee se myös helposti menee.
Luin taannoin katugallupin nuorten työssäkäymisestä opiskeluaikana, n. paristakymmenestä nuoresta yhtä lukuunottamatta kaikki kävivät kuka enemmän ja kuka vähemmän töissä opiskelun lisäksi. Kaikki nämä nuoret kertoivat että oman rahan tienaaminen on tuonut vastuullisuutta sen käyttöön, ainoastaan tämä yksi nuori ( 20v.) ei tiennyt sanoa kysymyksiin mitään koska ei ole ollut koskaan töissä ei edes kesätöissä. Vanhemmat hänen kertomansa mukaan tukivat opiskelua kuukausittain.
Omalta osalta olen tehnyt päätöksen että ne lapset jota ovat jo työelämässä ja näin tienaavat toimeentulonsa, niin heidän pitää mitoittaa menonsa tulojen mukaan. Tarvittaessa lainaan mikäli on mahdollisuus mutta olen pitänyt kiinni takaisinmaksusta.
Toisaalta opiskeleva lapseni joka tekee myös lisäksi töitä niin avustan vaihtelevasti pienillä summilla tai viemällä esim. ruokakassin. Näin vain silloin kun taloudellisesti siihen on mahdollista. Ilmoittamalla tämän linjauksen uskon että tästä hyvää syntyy ja jokainen aikuisista lapsista sen ymmärtää. Hyvää syksyn jatkoa kaikille.

Hei.
Itse olen aikoinani joutunut turvautumaan äitini avustukseen kun olin työtön ja yksinhuoltaja. Mutta kun pääsin siitä jaloilleni niin avustaminen oli sitä että mummo mielellään osteli lapsille ja annoin sen tapahtua. En varsinaisesti pyytänyt ostamaan mitään enkä lainannut.
Omia lapsiani olen avustanut jonkun verran. Varsinaisesti eivät ole pyytäneet eivätkä lainanneet ja jos ovat lainanneet niin ovat kyllä takaisin maksaneet. Synttäri,- ja joululahjoiksi olen antanut rahaa koska he itse parhaiten tietävät mihin haluavat rahat käyttää. En usko että ryyppäämiseen menevät, tunnen kyllä heidät. Ovat nyt asuneet jo pitkään poissa kotoa eivätkä ole käyneet ruinaamassa rahaa. Toinen heistä opiskeli ja silloin tuli annettua rahaa mutta siksi koska halusin tukea hänen opiskeluaan. Silti joutui ottamaan lainaa ja käymään osa-aikatyössä opintojen aikana.
Mielestäni ei ole ikää jolloin pitäisi lakata tukemasta rahallisesti lapsiaan, jokaisen henkilökohtainen päätös. Mutta kyllä nyt ainakin 30v. pitäisi pystyä tulemaan toimeen omilla tienesteillään riippuen tietysti elämäntilanteesta. Mutta jos vanhemmilla on varaa ja rahaa jää yli oman tarpeen niin miksei niitä voisi antaa lapsilleen. Heillehän ne kuitenkin jäävät, ei niitä täältä mukaansa saa.
Mutta jos tuntuu että itsellä ei ole niitä jaella niin sanoo sitten sen heille suoraan. On vaan sitten mielestäni oltava sama linja kaikkien lastensa osalta ettei anna toisille ja toiset jää ilman.