Aikuisen yksinäistä elämää
Oon siis 32v mieshenkilö. Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut minkäännäköisiä sosiaalisia kontakteja. Koulussa/lukiossa en tosin yksin jäänyt, mutta niitä vapaa-ajan kavereita ei koskaan ole ollut.
Työelämässä mä oon ollu jotakuinkin 5 vuotta. Tää viiden vuoden työkokemus opetti mulle sen että se työntekeminen ei integroi sosiaaliseen yhteiskuntaan. Ei työnteolla saa kavereita.
Nyt oon ollu työttömänä noin 4 vuotta ja mun kokemukset työelämästä on paskat. Pelkkää silmille kusemista nykytyöelämä. Tämän motivaation puutteen takia työkkäri siirsi mut etuusasiakkaaksi. Työtön työnhakija siis olen ja Kelasta saan rahaa, mut käytännössä en enää ole missään tekemisissä edes viranomaisten kanssa.
Tässä parin viime vuoden sisässä oon oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä paikalliseen aikuisten mielenterveyspoliklinikkaan, ja käynytkin eri mittaisia ”hoitojaksoja”, mutta olen lopettanut ne koska olen kokenut ettei niistä ole minulle hyötyä. Ei mulla ole enää luottamusta viranomaisiin.
Mun ongelma on se että oon liian hyväkuntoinen. Mulla on säännöllinen unirytmi, pidä kämppää yllä, laitan ruokaa ja urheilen. Oon ulkonäöltäni siisti ja jopa sporttinen.
Oon tullut siihen tulokseen, että sosiaali- ja terveyshuollon ei ole tarkoituskaan auttaa tai parantaa ketään vaan palauttaa ihmisille työkyky. Ja koska mä periaatteessa oon täysin työkykyinen, ei viranomaisilla ole mulle mitään tehtävissä.
Että kertokaahan mitä mun kannattais tässä tilanteessa tehdä? Tällä hetkellä mä vaan nostan sossusta rahaa ja katselen kun päivät vierii.
Millekkään kallonkutistajalle ei ole intoa eikä luottamusta lähteä mitään lätiseen. Työkkäriin jos menen niin sieltä oletetaan mun innosta hihkuen ryhtyvän johonkin paskaduuniin.
miten olis joku koulu tai yrittäjäkurssi et voisit oman yrityksen?
Vaikutat ihmiseltä jolle ei kelpaa mikään, joten onko tähän turha mitään ehdottaa jos mikään ei innosta sinua? 😠
Ymmärrän, että motivaatio on hukassa joskus ja kyllä se on minullakin hukassa tällähetkellä koska on omia ongelmia enkä halua sinua loukata tuolla ensimmäisellä lauseella joten älä ota itseesi äläkä vihaa minua. ☺️
Kyllä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkoitus on saada ihmisistä työkykyisiä ja opiskelukykyisiä, mutta heidän tehtävänä on myös saada ihmiset nauttimaan elämästä, koulusta, sosiaalisista tilanteista jne.
Se on totta, että työtähän tämä koko elämä periaatteessa on.
Sinuna menisin vaikka jollekkin työkkärin kurssille tms. tai jos pidät urheilusta niin valmentamaan joitakin lapsia/nuoria urheilussa niin saisit siitä palkkaakin, mutta älä nyt hyvä mies syrjäydy yhteiskunnasta... tietenkin se on jokaisen oma valinta, mutta onko se sossun rahoilla eläminen sellasta mitä haluat tehdä? En usko ja jos on niin en jaksa vaivautua enempää kirjottamaan (toki tuskin se sua haittaa 😋)
Itse olisin mielummin töissä kun eläisin toimeentulotuella vaikka en nyt sillä eläkkään kun opiskelen niin saan Kelalta rahaa, mutta silti työ olisi parempi vaihtoehto.
Olen puhunut kiitos hei! 🌻🙂🌻🙂👍
Moikka,
en ihan ymmärtänyt halusitko ennemmin töihin ja työyhteisöön? Vai kavereita?
Vai ehkä vähän molempia, jottei tarvitse olla yksin ja/tai ilman työtä.
Olisiko joku harrastus, jonka parista voisit löytää samanhenkisiä kavereita?
Tai jokin sellainen asia, minkä olet aina halunnut tehdä, missä voisit tutustua myös muihin samanhenkisiin ihmisiin?
Itsellä elämä myös suht yksinäistä.. Tietyt "rituaalit" on kehittyneet tässä kuivilla olon ansiosta ja suurta tukea saan perheeltäni. Yksinäisyyteen liittyy myös tuo huumeiden lopettaminen aikoinaan.. Kun muutin kokonaan pois ja jätin ne kuviot niin ajattelin ettei se siitä paskasta elämä voi pahentua mutta se on näköjään mahdollista. Masennusta ja voimakasta ahdistuneisuutta sairastan muunmuassa tuon päihderiippuvuuden lisäksi.
Kun pääsin tuolta pois ja sain hoitoni vakaaksi, pikkuhiljaa alkoivat vaikeudet entiseen suuntaan. Hoidon suhteen ei vaikeuksia, enkä ikinä ole ollut oikeasti näin hyvässä balanssissa paitsi terveenä aikoja sitten, mutta entiset tuttavat saivat ahdistuneisuuden pomppaamaan vähintään samalle tasolle kuin pahimpina aikoina, samoin masennus paheni niin paljon kuin voitte kuvitella. Tällä kertomuksella joka-valitettavasti- on totta ja olen kuullut että tätä tapahtuu ympäri suomea päihteiden käyttäjien piirissä haluan VAROITTAA muita samassa tilanteessa painivia jos he lukevat tämän. En tiedä onko tämä oikea paikka puhua näistä asioista, mutta koen olevani enemmän mielenterveyden suhteen ongelmainen nyt, kuin niinkään päihteiden.
Jonkin ajan kuluttua kun häivyin maisemista, vaikeudet alkoivat. Alettiin vaatia viikoittain suoritettavaa maksua sun muuta, ja kun en sitä enää suorittanut, nousi sen määrä sellaisiin lukemiin, että hyväpalkkaiselta työntekijältäkin menisi 25% palkasta näihin maksusuorituksiin. Se johti moneen asiaan mutta tilanne on nykyään se, etten voi luottaa keneenkään paitsi tiettyihin ihmisiin, heitä on tusinallinen. Kaikille entisille tuttavuuksilleni nämä henkilöt ovat valehdelleet minun tehneen sellaisiakin asioita, joita en ole ikimaailmassa tehnyt, minun syykseni on laitettu monia asioita ja puheita, kun oikea "syypää" ei itse uskalla kertoa sanoneensa tai tehneensä niin tai näin.. Asioita on väitetty jääneen kesken vaikka ne on aikoinaan hoidettu, niitä yritetään hoidattaa kahdesti.kaikkea tällaista. Tätä on jatkunut niin pitkään kun olen ollut erossa päihteistä ja jatkuu edelleen eräällä tavoin. Tämä asia on tällä hetkellä yksi pahimmista minua vaivaavista asioista vaikka päihteiden käyttö onkin jättänyt jälkensä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Olen jo meinannut tappaa itsenikin kaksi kertaa näiden ihmisten, heidän tekojensa ja puheidensa takia, mutten halua hylätä perhettäni, koska rakastan heitä ylitse kaiken ja he olivat tukena AINA, oli hyvä tai huono päivä. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu olla nykyään joka-asian syntipukki, vain koska on niin helppoa laittaa asiat yhden ihmisen syyksi ja levitellä hänestä erilaisia juttuja, koettaa hoidattaa hänellä samat asiat kahdesti, koska kukapa häntä uskoisi, kuten kerran kuulin sanottavan.
Haluan varoittaa tällä muita ihmsiä joutumasta samaan tilanteeseen. Sillä ei ole väliä mitä olet tehnyt näiden ihmisten hyväksi, he eivät sitä usko, sillä aina löytyy heidän moraalilleen hyvä syy, miksi pitää tehdä sitä sun tätä vaikket olisi omasta tahdostasi missään tekemisissä heidän kanssaan. Et siksi että kuvittelisit olevasi näiden ihmisten yläpuolella, vaan siksi että suomen lain mukaan jokaisella on valinnan vapaus tiettyjen asioiden suhteen, ja ne keillä on mahdollisuus, lähtevät varmasti pois noista kuvioista.