Aiheellinen mustasukkaisuus?
Hei,
Olen 30+ nainen, kihloissa itseäni vanhemman miehen kanssa, muutama vuosi on yhtä pidetty.
Ongelmana on, että menneisyyteni on parisuhteiden osalta vilkas sekä takana on jos jonkinlaista kokeilua ja viipotusta, laillista kaikki tosin. Suhteemme alussa exät ottivat vielä yhteyttä ja mies ei pitänyt siitä lainkaan. En tosin jatkanut yhteydenpitoa, vaan ne loppuivat pikkuhiljaa. Varsinaisen epäluottamuksen aiheutti kuitenkin epäilyttävien tekstiviestien vaihto 3. osapuolen kanssa aivan suhteemme alussa (jolloin en vielä ollut varma suhteemme laadusta), ja nämä viestit päätyivät nykyisen kihlattuni luettavaksi.
Ongelmia aiheuttaa myös erilainen suhtautuminen ja asenne moniin asioihin. Minulla esimerkiksi on kavereina joitakin exiä, täysin platonisesti, mutta kihlattuni mielestä se ei ole ollenkaan hyväksyttävää eikä hän kuulemma voisi koskaan toimia niin. Harrastuksen tiimoilta jossain vaiheessa oli tulossa reissu, jossa olisin mahdollisesti joutunut jakamaan huoneen miespuolisen (ei exän) kaverin kanssa, joka ei myöskään ollut hänen mielestään missään tapauksessa hyväksyttävää.
Jokin aika sitten viehätyin miespuoliseen työkaveriin, juttelimme silloin tällöin ja kävimme kerran lounaalla. Lounaan jälkeen tiesin menneeni liian pitkälle ja kerroin tapahtuneesta kihlatulle. Siitä seurasi kuukausia jatkunut kriisi, hän koki tilanteen niin, että olen ollut vakavasti uskoton enkä saisi olla missään tekemisessä kyseisen henkilön kanssa, vaikka samassa työpaikassa sitä on vaikea välttää. En saa häntä millään vakuuttumaan, että tunteeni olivat hyvin pintapuolisia ja loppuivat nopeasti tajuttuani tilanteen.
Tämän lisäksi eräs ex otti vielä hiljattain yhteyttä, enkä heti saanut vastattua ”ei”, kuten olisi pitänyt, vaan sanoin että voisin mielelläni pitää yhteyttä (koska hän on mielestäni kiva tyyppi, that’s all), mutta suhteeni vuoksi se ei käy.
Puhelimeni tarkistaminen ja muu ”seuranta” kuuluu tähän suhteeseen ikään kuin luonnollisena osana.
Minusta taas tuntuu, että en enää itse erota, mikä on oikein ja väärin. Elän kai liikaa toisen mielipiteiden mukaan ja omat näkemykset ovat kadonneet jonnekkin.
Vaikka meillä on välillä tosi vaikeaa, rakastan häntä ja haluaisin jatkaa yhteistä elämäämme. Mielipide-eroista huolimatta meillä on paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja meillä on yleensä kivaa yhdessä.
Onko tällaisella suhteella mielestänne tulevaisuutta?
Heippa
Kyllä minun mielestä on suhteella tulevaisuutta kun kerroit että rakastat miestäsi ja haluat yrittää ja jatkaa.
Mutta mustasukkaisuus on kyllä onnellisen parisuhteen tuhooja, ehkä sallittu pieni mustasukkaisuus mutta ei jos on sairailoinen mustasukkaisuus, se on todella rankkaa ja väsyttävää. se ei ole normaalia jos puhelinta tarkastetaan, tai rajoittaa toisen ystäväpiiriä tai muuten vahtii toista.
Ei siinä minun mielestä ole mitään pahaa jos käy miespuolisen työkaverin kanssa lounaalla, se on jopa antoisaa kuulee toisen ajatuksia jne
Sitä kannattaa kunnioittaa jos on sopinut puolison kanssa että ei ole missään tekemisissä exien kanssa ja kertoa se exille niin uskon että ne ymmärtävät, sillä jos teet toisin kuin olette sopineet niin se loukkaa toista ja herättää epäluottamusta.
Joo kummallakin puolisolla täytyy olla omia näkemyksiä/ mielipiteitä ystäviä, kavereita
ja niitä toisen pitää kunnioittaa.
Mutta teidän täytyis vaan hurjasti puhua asioista ja kysyä mikä tuntuu puolisosta pahalta ja mikä hyvältä mika on sallittua ja mikä ei eli puhua, puhua ja puhua. sillä onnellisuus ja toisen rakastaminen on upeata ja palkitsevaa, menestystä teille.
kivat talvi terveiset teille.
Hei,
Mieti tulevaisuutta- mihin kaikeen olet valmis? Oletko valmis katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja kanssakäymisen vastaikkaiseen sukupuoleen? Oletko valmis siihen, että puhelimesi tutkitaan ja kertomaasi kyseenalaistetaan?
Millaisesta elmästä ja asioista nautit? Mikä sinua erityisesti ahdistaa?
Lukiessani juttuasi tuli vain sellainen olo, että toisen teistä täytyy muuttua radikaalisti, jotta elo alkaisi luistaa. Ja onko pakotettuna muuttuminen oikeaa muuttumista?
Sain vaikutelman tekstistäsi, että sinulla on luonteva suhtautuminen eri sukupuolta oleviin ystäviin ja koet ihmissuhteet elämässäsi rikakudeksi. Nyt joutuisit muuttumaan. Missä kaikissa aisoissa joutuisit myös muuttumaan?
Mikä tekee sinut onnelliseksi? Millaiseksi et missään tapauksessa haluaisi elämäsi muodostuvan?
Mieti mitä itse olisit valmis kumppaniltasi sietämään ja pitäisit hänen kohdallaan normaalina esim. yöpymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa....
Itselleen ei voi mielestäni sallia sellaista, mitä toiselta ei hyväksyisi.