Ahistus,epätietoisuus jne
moi, olen 20 vuotias nuori nainen, elämän pitäisi vasta olla aluillaan mutta tuntuu että kohta ei jaksa enää.. voisin laittaa pientä tekstiä tähän mitä minulle on kirjoitettu nuorena kun kävin psykiatrilla ym.. nämä tutkimukset aloitettiin 2010 mutta kävin 10 vuotiaasta asti sossuilla ( laitan tekstiin nimekseni tytön)
– 2005: peruskoulun 5 luokalla erityisopetusta on saanut
-2011: kyseessä 16 vuotias tyttö, joka tuli poliklinikallemme lääkärin lähettämänä impulsiivisuuden ja käytöshäiriöiden vuoksi. nuorella on kokeiltu concerta lääkettä mistä ei olet hyötyä. nuorella ollut koulukiusaamista,ahdistusoireilua,impulsiivisuutta myös mielialaoireilua. syntynyt helposti pienestä asti ristiriitoja vanhempien että kavereiden kanssa. Nuorelle kokeiltu myöhemmin cipralex mieliala lääkettä mutta ei ole ollut hyötyä.
vanhemmat otti yhteyttä lastensuojeluun 2010 toivoen apua ja tukea tyttären kasvatukseen, kotona tilanne oli kriisiytynyt. Vanhemmat olivat neuvottomia. Tyttö ei lähde kouluun,koulukiusaamista 1-9 luokkaan saakka.
joo tosiaan tuossa pientä tekstiä mitä olen aikoinaan saanut ja tilanne tosiaan tällä hetkellä se että mä oon ihan puhki.. olen tosiaan käynyt pienestä asti eri ihmisten kanssa juttelemassa ja eri mieliala lääkettä kokeillut mutta ei.. ei ole ollut apua. En tähän julkiseen uskalla ihan kaikkea kirjoittaa mutta olen kokenut todella paljon pahaa elämässäni, mm se koulukiusaus henkisesti että fyysisesti. Tärkeiden ihmisten kuolema kellekkä pystyin kertomaan kaiken, valehtelen ihmisille paljon ja siksi haluaisin apua itselleni.. olen aivan lopussa.
Hei. En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta kun koet itsekin etteivät lääkkeet auta niin voit olla ihan oikeassa siinä asiassa. Luehan tutkimus ja kirjoja yliherkistä ihmisistä. Luin niistä vasta viime vuonna ja harmitti kovasti kun en ennemmin tajunnut olevani yliherkkä vähän kaikelle. Myös muiden ihmisten sanomiset, ilmeet ja paineet koulussa ja työssä tuntuivat liian voimakkailta ja otin ne liian raskaasti. En riehunut, enkä ollut agressiivinen vaan toisinpäin.
Itsetuntemusta lisäämällä ja etsimällä muutosta omaan käytökseen, ajatteluun ja oman kehon käyttäytymiseen, niistä sain apua sekä vasta nyt vanhempana löysin uskon Korkeimpaan Voimaan josta sain uskoa että kaikki kääntyy parhainpäin, hiljaa mutta varmasti. Jos olet ennen "räjähtänyt" tai huutanut niin nyt voit kokeilla toista keinoa.
minä uskon vain siihen että itseä muuttamalla voi parantua, ei lääkkeillä. Lääkkeet voi olla apuna jos tarvii mutta ei ne muuta ihmistä paremmaksi, helpottavat vain jotain oireita, jos helpottavat. Ne ovat tukena muutoksessa. Mutta ilman lääkkeitäkin voi muuttua.
Itse olen myös kiusattu, niinkuin meidän perheen kaikki lapset olivat. Toiset eivät olleet niin herkkiä, sen olen vasta nyt ymmärtänyt.
Toivon kovasti että löydät hyvän terapeutin jonka kanssa voit harjoitella uusia mallia toimia ja ajatella. Kirjoja on kirjastossa ja netistä googlettamalla löydät myös ohjeita mistä saa apua. Mutta tärkein on oma halua muuttua ja sitähän sinulla jo on. Tsemppiä sinulle1