ahdistuskohtaus, en tiedä mitä teen
Tällä hetkellä tuntuu niin pahalta, että hengitys on tiheää ja kurkussa tuntuu oudolta.
Olen tosi peloissani, enkä tiedä pitäisikö minun soittaa jonnekin. En tiedä minne soittaisin, koska tuntuu, ettei minua oteta tosissani missään, eikä tämä kuitenkaan olisikaan niin iso juttu. Kukaan ystäväni ei ota minua tosissaan ja nyt alkaa itkettää.
Olen ollut koko viime kuukauden tosi ahdistunut, olen pelännyt kuolevani erääseen infektiosairauteen, sillä yhdellä kaverillani ”epäiltiin” sitä ja olen ollut hänen kanssaan tekemisissä. Hävettää tämä ahdistus koko sairaudesta, enkä kehtaa edes kertoa mitä sairautta pelkään.
Olen yrittänyt turruttaa mieltäni mm. alkoholilla. Joskus syön iltaisin Ataraxia 1-2, sattumalta minulla sattuu olemaan sitä, sillä olen saanut sitä atooppiseen ihottumaan.
Suussani on jatkuvasti sylkeä tosi paljon, enkä tiedä mistä sekin tulee ja mietin, että se on oire sairaudesta.
Nukun öisin tosi paljon ja aamulla, kun herään niin minulla on ehkä sekunnin ajan hyvä olo, kunnes taas muistan kaikki pelkoni. Olen käynyt viime viikkoina lääkäreillä eri oireiden takia, mutta en ole saanut suustani sanottua, että minua ahdistaa niin paljon, etten pysty elämään. En saa mitään tehtyä ja haluaisin vaan turruttaa mieleni kaikelta.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Hei!
Täällä Aikuisen elämää- osastolla on muuten eräs toinenkin kirjoitus, jossa sairauden pelko oli aiheena. Sairauden pelko on hyvin yleistä ja varmasti jokainen kärsii siitä joskus. Sinun pelkosi tuntuu kuitenkin kohtuuttoman suurelta. Oletko miettinyt, mistä tuo voisi johtua? Onko sinulla ollut aiemmin vastaavanlaisia tunteita vai ovatko pelot tulleet vasta nyt? Sairauden pelko on yksi pakko-oireisen häiriön muotoja ja esimerkiksi minä kärsin siitä. Pelkään myös likaa ja pöpöjä, joista voi saada jonkun sairauden. Kerron tämän siksi, että huomaisit, ettet ole pelkojesi kanssa yksin.
Olisi hyvä jos kertoisit, mitä sairautta pelkäät. Täällä kukaan ei naura tai tuomitse sinua. Sinun pelkosi ovat sinulle oikeita ja vaikka ne kuulostaisivat kuinka epärealistisilta tahansa, niitä ei sovi vähätellä. Jos oikeasti pelkäät saaneesi tartunnan sinun kannattaa mennä lääkäriin. Voit katsoa netistä, mitä oireita tautiin kuuluu ja mettiä, onko sinulla niitä. Muista kuitenkin, että ihmismieli pystyy kehittelemään oireita, vaikka et niistä oikeasti kärsisikään. Esimerkiksi jos joku kertoo, että hänellä on ollut täitä, päätä alkaa välittömästi kutittamaan. Tai jos kuulet oksennustaudista, alkaa vatsassa kiertää. Mutta jos sinua pelottaa noin kovasti tuo tauti ja on realistista, että olet sen saanut, niin mene lääkäriin. Siellä saat selvyyden ja tarvittaessa hoidon.
Jos tämä kuitenkin jatkuu kannattaa sinun hakeutua johonkin keskustelemaan peloistasi. Nekin voidaan hoitaa pois. 🙂🌻
Kiitos Eskimo viestistäsi, sekin jo vähän lohdutti.
En tiedä oikein enää erotanko mikä on totta ja ei. Tuntuu, että asia on lähtenyt aivan käsistä. Ja homma on nimenomaan lähtenyt tästä asiasta, vaikka minulla on elämässäni aiemminkin ollut paljon ahdistuksen/masennuksen oireita. En ole kuitenkaan pitänyt niitä niin merkittävinä tai olen sopeutunut niihin. Tämä ei ole ensimmäinen tauti, jota olen pelännyt, mutta muihin aiempiin pelkoihini olen pystynyt suhtautumaan lopulta jotenkin.
Pelästyin siis, kun sain kuulla, että eräs henkilö, jonka kanssa olin tekemisissä, niin hänellä oli "epäilty" vesikauhua... tai häntä oli siis purrut koira ulkomailla, johon aloitettiin vasta-rokotekuuri.
En vaan tiedä miten tästä voi päästä yli, kun jatkuvasti ajattelen asiaa. Jotkut sanovat, että se tarttuu ihmisistä toisiin ja jotkut kieltävät sen täysin, joten en enää tiedä mihin uskoa. Toivoisin, että joku vain sanoisi sen olevan mahdotonta ja piste. Vaikka tuskin sekään auttaisi tähän sekavaan mieleen. Itse tartuntahenkilöä en tunne kauhean hyvin, mutta ahdistaa vielä enemmän, kun hän heittää minulle vitsejä asiasta, jos satun häneen törmäämään. Esim. kuinka ihminen pystyy selviytymään vaikka 2 vuotta kyseisen viruksen itäessä...
En vaan tiedä miten pystyn jatkamaan. Tänäänkin tuli itkettyä monta tuntia haukkoen henkeä. Olin jo lähellä soittaa terveysasemalleni ja sanoa vain etten enää tiedä mitä teen itselleni ja etten jaksa enempää tätä. Kaikki asiat jäävät tekemättä ja en haluaisi nousta ylös sängystä aamulla. Tuntuu myös, että haluaisin pois rakkaiden ihmisten lähettyviltä, jos minulle kävisi jotain niin se ei olisi niin paha. Tuntuu, että kaikki on vaan mennyt pilalle tämän asian takia ja en pääse ajatuksesta eroon, vaikka muut ihmiset tuntuvat pääsevän. Ehkä tuo pakko-oireisuus siis kuvaa ihan hyvin tätä...
Soitin ainakin terveyskeskukselleni (julkinen). Siitäkin oli jo paljon apua. Nainen oli lohduttava ja tarjosi jatkoapua. (menen kuitenkin yths:lle missä on vähän enemmän mahdollisuuksia opiskelijalle) Tunsin itseni aika tyhmäksi, kun soitin vain, ettei tästä nyt tule mitään. Itkin ja änkytin koko puhelun, mutta minua ainakin kuunneltiin. Ehkä minulla oli vain hyvä tuuri.
Tämä asia ei minun osaltani ainakaan ole loppu. Kaikki te, jotka pyörittelette päässänne liikaa jotain, niin yrittäkää pyytää apua. Koittakaa olla rehellisiä. Joskus ei vaan jaksa yksin, se vahvin ja järkevin henkilökään. Tai sellainen joka luuli pystyvänsä kestää kaiken.
Hei!
Googletin tuossa tovin tuota tautia ja esimerkiksi Suomen lääkärilehdessä lukee, ettei rabies tartu ihmisestä toiseen. Myös Helsingin Yliopistollisen sairaalan osastonylilääkäri on todennut, ettei tauti tartu ihmisestä toiseen, joten tartunnan saanutta henkilöä ei tarvitse pitää karanteenissa. Ja tokihan jos tartuntavaara oikeasti olisi, ei myöskään tuttuasi olisi päästetty kotiin vaan hän olisi sairaalassa karanteenissa. Yhdellä sivulla kommentoitiin, että tartunta on teoriassa mahdollinen, mutta koskaan niin ei ole käynyt. Ainoastaan elinsiirron kautta voisi käydä näin. Ymmärrän todella, että asia ahdistaa sinua. Ja uskon, että ahdistus on todella kova ja raskas kantaa. Auttaisiko jos soittaisit ympärivuorokautiseen, valtakunnalliseen terveysneuvontapuhelimeen. Siellä sinua palvelee kokeneet sairaanhoitajat täysin luottamuksellisesti. Numero sinne on (09) 10023. Sieltä saatu tieto on ainakin luotettavaa toisin kuin nämä netin keskustelut yms.
Jos ahdistus vain jatkuu, niin sinun todella kannattaa käydä lääkärissä. Ihan oman jaksamisen kannalta. Ja siitä Ataraxista sen verran, että mulle se ei sopinut. Aluksi se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska se auttoi nukkumaan. Mutta kun olin syönyt sitä pitempään, niin huomasin että unen laatu muuttui ja nukuin ihan uskomattomia määriä. Olin silti koko ajan väsynyt ja lopulta valveillaoloaikakin oli kuin unessa oloa. Saatoin miettiä valveilla ollessa, että olinko tehnyt jonkun asian oikeasti vai olinko vain nähnyt unta. Se oli todella ahdistavaa, joten lopetin syömästä niitä. Sen jälkeen en ole niitä tarvinnut.
Pärjäile ja kirjoita tänne jos on paha olla. 🙂🌻
Akuutissa ahdistuksessa päivystys lienee paras paikka. Ainakin oman kokemukseni mukaan. Tai sitten valtakunnallinen mielenterveyspuhelin. Numero löytyy netistä. Suosittelen, että kerrot lääkärille ihan avoimesti tunteistasi, koska muuten käynti on turha. Ahdistuksessa ei ole mitään hävettävää, eikä se ole heikkoutta. Vaikka niin tietenkin itsellenikin jatkuvasti väitän. Silti kyse on oireesta, joka on hoidettavissa.
Kyllä kaikki nuo tartuntajutut pitävät paikkaansa ja yritän sitä itsellenikin sanoa. Niin ovat muutkin yrittäneet sanoa. Itsepintaisesti osaan kuitenkin muuttaa asian päässäni jotenkin todella monimutkaisesti niin, että jotain pahaa tapahtuu. Eniten ehkä asiaa pahensi, että joskus terveysasemalta käskettiin ottaa yhteyttä thl:ään ja siellä oleva jokin erityistutkija ei saanut sanottua minulle mitään selvää vastausta, niin asia jäi entistä enemmän vaivaamaan. Sille tyypille en kyllä enää soita... googlettaminen on aiheuttanut myös aika paljon kauhua. Internet on välillä hieman vaarallinen.
Tuntuu, että elämässä muut asiat voisivat olla tällä hetkellä kohdillaan ja pelottaa senkin takia, että onko tää nyt sitten joku rangaistus, ettei ikinä voi mennä täysin hyvin. Joten ei halua oikein iloita hyvistäkään asioista, kun pelottaa.
Mutta ainakin ylihuomenna olen menossa lääkäriin kurkkuni takia ja yritän rohkaista mieleni ja sanoa, että mikä oikeasti painaa. Haluaisin vaan kovasti, että tää elämä voittaisi ja pääsis pois näistä pakkoajatuksista ja pohjalta.
kiitos kummallekin vastauksistanne, ne auttoivat taas vähän. 🙂
Kuinka nykyään voit? Auttoiko lääkärilläkäynti?
Pakko kirjoittaa tähän.
Olen nimittäin itse kirjoittanut samasta asiasta tänne! Pelkäsin kuollakseni vesikauhua. VUODEN AJAN. Voin sanoa että kuukausi meni todella pakokauhun alaisena. Lopetin jopa juomisen, koska pelkäsin että huomaisin saaneeni vesikauhun. Vesikauhussahan ei lopulta voi juoda vettä, koska kurkku turpoaa. Mä ravasin lääkärissä vähintään kerran viikossa, sain paniikkikohtauksia useamman päivässä... Lopulta sain lääkäriltä Diapameja, että rauhoittuisin edes vähän. Olin yli puolivuotta pelkäämättä, kunnes pelko iski taas jostain. Koska vesikauhuun voi kuolla vasta vuodenkin päästä. Luin kaiken mahdollisen tiedon kyseisestä taudista ja pelkäsin ihan hirveästi. Vaadin lääkäreiltä testejä onko mulla vesikauhu vai ei, mutta eihän ne mua sellaisiin laittanut...
En nyt tiedä onko tästä mitä hyötyä, mutta kun mietin jos joku olisi mun pelkokautena kertonut pelänneensä samaa ja selvinneen hengissä, olisin ollut onneni kukkuloilla. Eli kai tässä oli nyt ideana se, että täällä ollaan ja hengissä! En kuollut vesikauhuun, vaikka olin 100% varma että minulla on se (tai aivoverenvuoto, sydänkohtaus, aivokasvain, syöpä, joku muu tappava tauti, skitsofrenia, psykoosi ja tällä hetkellä pelkään kaksisuuntaista mielialahäiriötä). Kyllä se pelko lähtee, sitten kun tajuaa ettei ole kuollut (vesikauhuunhan oikeasti kuolee nopeasti, aika harvinaista on jos vuoden jälkeen iskee, mutta silti pelkäsin) 🙂