Ahdistus muiden mielialoista ja elämäntilanteista
Hei, ajattelin kysyä jos täällä olisi kohtalotovereita ja jos jollakulla olisi ajatuksia aiheesta.
Itselläni on ongelmana se, että ahdistun valtavasti jos epäilen että jollain läheiselläni ei ole asiat elämässä täydellisesti. Riittää että toinen sattuu vaan huokaisemaan niin keksin että nyt se huokaisi koska sillä on joku asia pielessä. Joskus kaverit heittää keskusteluissa kommentin tyyliin ”vihaan mun työtä” kun on ollut raskas päivä, ja saan hirveän ahdistuksen kun ajattelen että se katuu uravalintaansa mutta kokee olevansa jumissa siinä eikä osaa tehdä asialle mitään. Sitten myöhemmin selviää, että se olikin vaan heitto koska oli pitkä päivä eikä se oikeasti vihaa työtänsä.
Tää muiden olotiloista ahdistuminen on omalla kohdalla nyt erityisen vaikeaa siksi, että isäpuoli toipuu tällä hetkellä 4 kk sitten saadusta aivoinfarktista ja arki on sille välillä vaikeaa. Asun siis samassa talossa, joten joka ikinen päivä kun sillä on joku haastava tilanne tai vaikuttaa siltä että sitä turhauttaa se miten vaikeita asiat on sille niin saan kohtauksen ja ajattelen että se varmaan tappaa itsensä tilaisuuden tullen (vaikka itsetuhoisuudesta ei ole ollut mitään viitteitä ja se on toipunu kuitenkin hirveän hyvin).
Oon yrittänyt googlailla aiheesta, mutta aika paljon tulee sivuja jotka käsittelee sitä että ahdistaa jos esim. uutisissa on joku traaginen aihe. Itselläni kuitenkin tällainen ahdistus ”toisen puolesta” on aina läheisiin liittyvää. Onko muilla samanlaista?
Edelleen kaipaisin muiden ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Lainasin tuon Edmund J. Bournen kirjan Vapaaksi ahdistuksesta ja se on oikein hyvä, mutta juuri tähän ongelmaan en ole löytänyt siitä oikein mitään. Päivittäin kuitenkin asian kanssa tappelen. Nyt niinkin typerä asia kuin perheenjäsenen kutina laukaisee ahdistuksen; pari lääkärikäyntiäkään ei ole löytänyt syytä tai ratkaisua yleiseen kutinaan, joten perheenjäsenellä on sitten tuskaisa olo about joka ilta. Sille ei voi itse sitten yhtään mitään, pitää vain olla ja tietää että toisella on hankala olla fyysisesti ja turhautunut olo henkisesti. Tuntuu tyhmältä vetää hirveää ahdistusta kaikesta tällaisesta mutta en myöskään osaa purkaa tilannetta tai lähteä työstämään näitä tunteita mitenkään. Lähinnä koen valtavaa tarvetta järjestää elämäntilanteeni niin että voisin eristäytyä kaikista jotenkin, minkä tiedän olevan huono asia eikä ratkaisisi mitään. Kaikki ideat ja ajatukset ovat siis tervetulleita.
Hei Katata! Jäipä tähän ketjuun vastaamatta, vaikka tosi vahvasti pystyn tuohon tilanteeseesi samaistumaankin. Muiden harmin tai ahdistuksen ilmauksista pahalle mielelle tuleminen on hyvin tuttua. Vähän siihen on helpottanut kun olen opetellut ajattelemaan että jotkut ihmiset purkavat pahaa oloaan valittamalla, ja että niitä auttaa jo se jos pystyn kuuntelemaan.