Ahdistus ja vakavan sairauden pelko
Haen kohtalotovereita. Reilu pari viikkoa sitten aloin huolestumaan painoni putoamisesta. Paino on pudonnut 13 kuukaudessa n. 18 kiloa. Olen syönyt ajoittain liian vähän siihen nähden, että olen imettänyt nyt reilun vuoden ikäistä vauvaani. Painan n. 7 kiloa vähemmän kuin ensimmäisessä neuvolassa. Raskauskiloja tuli reilusti.
Kun sitten vielä tunsin oikeassa kyljessä painetta, huolestuin. Varsinkin, kun googlaamalla hakutulokset ovat täynnä maksasyöpää.
Kävin lääkärissä, jossa otettiin veri-, virtsa- ja ulostenäytteet. Lääkäri kokeili vatsan ja totesi sen normaalin tuntuiseksi. Hän käski lopettaa yösyötöt, joita oli vielä 3-5 yössä, sillä lapseni on jo vuoden vanha. Päivällä olen imettänyt kolmesti. Lapsi on ollut huono syömään kiinteitä.
Pari päivää lääkärissä käynnin jälkeen menetin kokonaan ruokahaluni. Aloin hereillä öisin, kurkussa oli palan tunne ja yläselkään ilmestyi jokin jumi. Suuta kuivasi ja sydän hakkasi, hikoilutti. Vatsa toimi erittäin usein ja heti aamusta piti juosta vessaan. Maha oli sekaisin. Aloin pelätä haimasyöpää. Sitten vatsasyöpää, kunnes olin taas lääkärin vastaanotolla. Verikokeidein tulokset olivat tulleet ja kaikki olivat normaaleja. Rauhoituin yhdeksi yöksi, kunnes taas unettomuus ja vatsavaivat alkoivat. Selvisin muutaman päivän, kunnes pääsin taas lääkärille.
Lääkäri teki minulle yleistynyt ahdistuneisuushäiriö-testin ja erittäin moni kohta osui minuun. Sain reseptin rauhoittavaan, jota voin ottaa jos paniikki iskee. Sain myös nukahtamislääkettä. Voin selvästi paremmin tuon käynnin jälkeen, nukuin paremmin seuraavan yön ja ruokakin maistui seuraavana päivänä. Mutta sitä seuraava yö olikin taas huonompi ja ruokahalu tiessään. Sitä seuraava oli vielä huonompi ja sain melkein paniikkikohtauksen syödessä. Sama juttu seuraavana iltana nukahtamisen hetkellä.
Lopulta taivuin ottamaan eilen illalla puolikkaan rauhoittavan. En tiedä johtuiko lääkkeestä vai illasta (yleensä aamut ovat olleet kaikista vaikeimpia), mutta ruokahalu palasi enkä tarkkaillut koko ajan itseäni. En pelännyt syöpää koko ajan. Yöllä otin sitten suosiolla nukahtamislääkkeen puolilta öin, kun uni ei meinannut tulla. Aamulla otin puolikkaan rauhoittavan ja jatkoin uniani (olen pyytänyt lapsenhoitoapua). Parin päivän päästä on taas lääkäri.
Onko kukaan muu kokenut mitään vastaavaa? Taustalla minulla on tässä vielä se, että hoidan lasta päivät yksin (suku asuu kaukana), synnytykseni oli vaikea ja toipuminen synnytysvauriosta on edelleen hieman kesken ja tänä syksynä on lähipiiriini osunut muutama vakava syöpätapaus, joista yksi nuorelle. Olen myös lapsesta asti pelännyt kuolemaa voimakkaasti ja saanut asian vuoksi lieviä paniikkikohtauksia. Voiko ihmiselle tulla näin yhtäkkiä vain totaalinen pysähdys? Vielä kolme viikkoa sitten voin omasta mielestäni hyvin.
Hei Maisa83
Kysyit voiko totaalipysähdys tulla ihan yllättäin. Kyllä voi. Minulle kävi niin noin kuukausi sitten. Mulla on kokemusta masennuksista ja ahdistuksista, perussairauksia löytyy ja pelkään niiden pahentumista hysteerisesti. Sen lisäksi mulla on kaksi pientä lasta, 3 vuotias ja 4 kk, joiden menettämistä pelkään todella paljon. Taustalla kaksi todella vaikeaa raskautta ja yksi keskeytys ( vauvalla oli vaikea epämuodostuma, olisi kuollut kasvaessaan kohtuun). Viimeisimmässä raskaudessa vauvalle jouduttiin antamaan kohdunsisäisiä verensiirtoja ja syntymän jälkeen vielä verensiirtojen lisäksi myös verenvaihtoja. Menetys oli tosi lähellä.
Nyt olen ainakin keskivaikeassa masennuksessa, kärsin pelkotiloista, unettomuudesta ja todella pahasta ahdistuneisuudesta, joka ilmenee mm. vakavien sairauksien pelkona. Olo on sietämätön. Olen käynyt lääkärissä, saanut masennuslääkkeet ja rauhottavia, jotka todella auttavat kun tila on pahimmillaan. Psyk.polille pääsen reilun vkon päästä ja psykoterapeuttiakin olen käynyt alustavasti tapaamassa. En kestä tätä tuskaisuutta, haluan parantua ja kyetä nauttimaan elämästä ja lapsistani. Tällä hetkellä vain kaikki tuntuu todella mustalta ja epätoivoiselta.
Ymmärrän täysin tuon ahdistuksesi ja sairauksien pelon, se on jotain todella uuvuttavaa ja kuluttavaa ☹️ Olisiko sinun mahdollista päästä ammattiauttajan luokse keskustelemaan ahdistuksestasi ja peloistasi?
Paljon voimia Sinulle.
Olipa tutun kuuloista. Itselläni ei tilanne ole koskaan noin pahaksi päässyt, mutta oireet on niin tuttuja. Masennukseni alkoi kun aloin odottaa ensimmäistä lastani ja sen jälkeen on mennyt välillä paremmin, välillä huonommin.
Ja huonoina aikoina minua vaivaa kanssa jatkuva itsetarkkailu, vakavan sairauden pelko sekä pelko lasten menettämisestä. Mulla vaan ei katoa unet eikä ruokahalu vaan päinvastoin. En tahdo aamulla herätä vaikka kuinka monta kelloa soisi ja nukahdan heti kun saan lapset unille. Ruoalla puolestaan etsin kai jotain helpotusta ahdistukseen ja paino nousee ihan raketin lailla... joka ei sitten taas puolestaan ainakaan helpota masennusta.
Sympatiat täältä!